Hyvää joulua! / Merry Christmas!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta 2013! 

Merry Christmas and happy new year 2013! 

-Saija, Raj & Paavo-

Joulun odotusta ja kuulumisia!

Taas se joulu tulee. Ja joka vuosi on tullut vannottua, että kaikki lahjat ostetaan jo sitten kesällä ettei viime hetken paniikkeja synny.. niinpä niin. Melkein onnistui taaskin :D
Omasta sairastumisesta on jo vuosi aikaa ja alkaa tämä elämä jo hieman hymyilläkin. Vielä ei olla täysin terveen papereita saatu, mutta toiveissa olisi, että alkuvuodesta 2013 päästään eroon lääkkeistä ja jatkuvista kontrolleista. Joten, jos maailmanloppua ei tule parin päivän päästä niin vuosi 2013 näyttää jo melko valoiselta!
Noin kuukausi sitten meidän vaari-koira Raj myös sairastui munuaisen vajaatoimintaan. Satuimme käymään lääkärissä vanhuksien vuositarkastuksessa ja siellä havaittiin verikokeessa munuaisarvot koholla. Rajn arvo oli 16,5 kun normaalin yläraja on 9. Lääkärit olivat ihmeissään, koska yleensä noin korkeilla arvoilla koirasta jo selkeästi näkee, että sillä on kipuja. Raj nimittäin tutkiskeli lääkärissä kaikessa rauhassa paikkoja, kerjäsi herkkuja ja halaili ihmisiä yhtä onnellisena kuin aina ennenkin. Testi tarkistettiin useaan kertaan, mutta arvo oli edelleenkin koholla. Itselle tämä oli järkyttävä isku päin kasvoja ja sisäinen paniikki alkoi.

Rajlla aloitettiin välittömästi munuaisten toimintaa tukeva ruokinta kahden viikon koeajalla. Tiedossa oli, että jos arvot on edelleen korkeat paljon mitään muuta ei ole tehtävissä näin vanhan koiran kanssa. Monet itkut tuli jälleen itkettyä Rajn kanssa ja kokemuksia kyseltiin kaikilta (suuret kiitokset niille jotka olivat meitä tukemassa ja auttamassa!). Onneksemme kuitenkin kahden viikon ruokintakokeilu tuotti tulosta ja Rajn arvot olivat palanneet täysin normaaliksi! Vaari on myös huomattavasti piristynyt, lenkkeily maistuu paljon paremmin ja jo heikentynyt pidätyskykykin parani todella paljon. Itse sain huokaista helpotuksesta, että saamme ainakin yhden joulun vielä kokea yhdessä.

Raj sanoo MOI/ Raj says HI!

And the main points also in English :)

The Christmas is coming and like every year I said that this year I will buy all presents at summer and way before Christmas.. yeah right. Maybe in my dreams..
It is over year now when I get sick myself and I'm starting to feel better. There is hope that I will get rid of the medication at early 2013. Wohoo! But yeah, I'm starting to feel much better and being cheery.
Our loved gradnpa dog Raj got sick also about month ago. I took him to the vet for normal yearly checkups and they find out that his kidneys are failing. Urea result was 16,5 when limit for normal is 9. It was huge shock what made me freeze. It was huge shock to hear that there is something badly wrong when he was cheery like always, even doctors couldn't believe it and they checked the test several times. We started special died with him and luckily it worked! In two weeks his urea results were back to normal and we were all really happy. I want to thank all friends all over the world who were supporting us and helping. Thank you all :) Raj is doing really great now and we are lucky that we can spend yet another Christmas with him. He is one really loved dog and we hope that he will be with us longer.

Two morons :D 

Bloodtracking

I promised to write about the blood tracking after I had the course this spring. Here is great Finnish instructions for people who understand our weird language, pictures are usefull to others also!

I have always been doing tracking and blood tracking with my dogs but never had real course where they teach tracking. This spring I take part to bloodtracking course what was arrenged by Helsingin Seudun Mäyräkoirakerho ry (Dachund club of Helsinki). It was really interesting course and I learned much. This text is written by their course material.

So what is bloodtracking? 

Main thing is to figure out dog's ability to track wounded game animals. It should be something what dog enjoys to do and it is also social interaction to the dog's owner. It is great hobby to meet new people who think the same way. People who practice blood tracking dont take it so serious (or most of them dont!) and people are nice and open for new comers. In Finland bloodtracking is also a way to get your dog to be tax-free and some breeds need result from bloodtracking to become Finnish Champion.

Every dog knows how to track. You just need to teach them to focus on the bloodtrack and forget other interesting things what they might wnt to follow. While tracking dog use scent of blood to track and also signs on earth and smell of the tracked animal or human who have made the track. When dog combines these things it can track chosen thing easily. There is different kind of tracking dogs, but mainly dogs work when they are in long track leash and the owner follows the dog in the track.

What you need for tracking? 

Here is list what you will need when you go and do bloodtrack for your dog.

• Map and compas, if you dont know the area where you are doing the track and can't be sure you have straight line.
• Blood. I use mainly cow blood what we can buy from supermarkets. Don't need much at the start. 
• Sponge or piece of old mattress (they said mattress is better) 
• Equipment for marking the track for yourself! Bright colored clothespin, stickers or ribbons are usefull. And you will need lots of those! With normal track you will need about 100 clothespin. 
• Plastic bag for bloodsponge and bloodbottle. You need to carry it out from the forest without dropping the blood or leaving another bloodtrack, so plastic bag is good for this. 
• Tracking collar or harness and 6 meters of tracking leash. For leash I have used mainly horse longe line (much cheaper than the line what they sell in pet store for dogs..) but anything works. Important thing here is the lenght because the 6 meters is the official lenght and it cant be any shorter or longer. 
• Medication for snakebites! 

Paavo tracking at summer 2011

How to make the bloodtrack? 

One important skill is that you know how to navigate with map and compass! Here you can forget navigators and other new technology because they dont work that well in the woods. Map reading is important skill because you need to be ablo to go straight for 200-400 meters when you fo the track. And you cant get lost in the woods when you know how to navigate :D If you have map for the area, make sure it is new and correct. In Finland they cut forests down quite often so it might be big suprise when you go there and whole forest is gone and you cant do bloodtrack on that area. It is too difficult to move, almost impossible and at summer time it gets really hot what might be dangerous for dog. I'm not going to explain here how to use map and compass, better that you get someone who teach you to use it in person if you are not familiar with it.

One good thing is to know how many steps you need to take for meter. Most people take about one meter with two steps. When you count two-steps you know also how many meters you have waalked in the forest.

When you do the track you first walk trough it and mark it. At start you can use more marks so you can find the start of the track easier. Remember that dog doesnt need to know where the track starts but you need to know! When you have marked the track well you know when the dog is on the track and when it is getting off the track.

Good tips for marking the track: 

• If you use ribbons, use long enough ones with bright colors.
• If you use stickers, put those on the leafs. 
• Ribbons tied with slipknot are easy to take off 
• Use landmarks what you can see easily when you do the corners of the track

When you finally get to the woods with the blood and sponge etc you need to use blood evenly. When you do track you need to have animal's ”sleeping place” at the start, corners and at the finish. You do this by scratching the land from 30 cm x 30 cm area and you add the blood to the sponge on these places. If the sponge looks dry you can add some more blood to it carefully when you do the track.

Tips for ”blooding” 

• Remember to wet the sponge really well before you go to the track
• at the start sponge will take more blood, so be carefull that you dont over do it
• If there is water areas on the trackline, you need to lift the sponge up to the other side. Dont let the sponge get on the water because then the water will take the track!
• Remember that the blood sponge comes behind you on the line what is about 1,5-2 meters long and it is always the last thing what goes on the track before you get the dog. 
• At the  finish take the bloodsponge to plastic bag so you dont leave wrong signs off the track. 
• With the ”sleeping places” remember to kick enough the earth, you need to be able to see the spot. 
• When you add blood to the sponge, drop it all over the ”sleeping place” 
• Remember to have good price at the end! Normally people use deer leg or something similar to that. 

Open class track

How to start the bloodtracking? 

The first track is best to do when your dog is still puppy. Then it will remember it when the dog grows up. At the start you should make really easy tracks and those shouldnt be longer than couple hundred meters. Another good idea is to use little bit more blood on the track than what you would use on normal track. Make it little bit easier for the dog at the start and get it excited. Normal track is about 12 hours old but it doesnt need to be that old at the start, couple hours would be enough or you can even do it when it is still fresh.  After some time you can start making it harder for the dog by adding the lenght and time.

At the start you need to tell dog what to do! You can even crawl on the ground ad show the dog what you want it to do. At the start it might be also wiser to use shorter leash. Though some dogs know what to do straight from the start and you need to slow them down. It is not good that dog goes the track too fast either. Patience is the key!

Dog can track tracks what are several days or even weeks old. You need to be carefull that you dont get your dog tired with the tracking. Dogs use really much energy when they are tracking. It doesnt need to be long track and you will have one very tired dog. Remember to keep breaks and dont do tracks too often. Once a week or once a two week would be good. You need to keep it interesting for the dog!

If your dog is having problems to stay on the right track (meaning the bloodtrack you have made) you can instruct the dog by the leash to stay on the right track when you practice. You can also tell the dog that it is wrong thing to do by saying no.

Make different practice track in different places and get some distractions for the dog. In real situation there can be several distractions so it is good to tain your dog for it.

Try avoid the situation where strong wind can carry the scent from the finish to the dog. Then dog can start using air scenting and go straight to the finish. Never let the dog go back on the track and dont take it with you when you take the track marks off!

Tips for practice:

• Track doesn't need to be official lenght or really long all the time
• it is better to practice with tracks what are different lenght and in different environment
• At the practice track there can be several ”sleeping places” and corners, you can practise the problem parts! 
• Tech your dog one word what mean the track. When you use it the dog will automatically know what it needs to do. 
• Learn to walk in the woods! Good shape is always plus for both, the dog and the owner. 
• Learn to understand your dogs. That makes your working easier when you know what the dog is thinking and doing. 

Dog's sense of smell is really sensitive so dont use perfums when you do tracking. Avoid smoking in the car or near the track. Basicly try to avoid anything what smells really strong. It will make dog's working much easier.

I wont explain how you can get into competitions because I dont know how it works on other countries. If you have something to ask, please contact me here or send me email to address saija_raj (ät) hotmail.com. I'm not professional with tracking, just starting it for serious, so I dont know all the answers. But I can always try to help and ask someone who knows more! :)

Summertimeeeee!!

Huhhuh, tovihan tässä on vierähtänytkin ennen kuin taas kerkesi jotain naputtelemaan. Kevät on mennyt kiireisesti pääsykokeisiin lukiessa, nyt on pahin pääsykoe onnellisesti ohi ja heinäkuussa sitten tiedetään miten käy. Ensi viikolla vielä kevyempi pläjäys tiedossa, mutta alkaa jo paine hieman hellittää. :D

Raj kesämies!

Oma terveyskin meni parempaan suuntaan koko kevään, kunnes sain liiasta treenaamisesta rasitusvamman vasempaan jalkaan, joka edelleenkin kiukuttelee harva se päivä. Joten kendon treenaaminen on ainakin syksyyn asti jäissä. Kortisoonitkin vedettiin jo todella alas, mutta kun keuhkot sanoi edelleen riksrakspoks, niin annostuksen nostettiin taas ylös. Oletettavasti olen loppukesästä pyöreä kuin jumppapallo :D

Tässä on myös tullut käytyä kevään mittaan MEJÄ-kurssi, kasvattajien jatkokurssi ja muutamat muut koiraseminaarit, joista olisi tarkoitus sitten naputella jotain tännekin. Ja pyrin osan kirjoittamaan myös englanniksi, kun sitä on pyydetty useampaan otteeseen. Tarkoitus olisi myös kirjoitella uusista ja vanhoistakin tutkimuksista koskien AI-sairauksia. Purkaa vähän omia pohdintoja ja mahdollisesti saada keskustelua aikaiseksi niiden pohjalta.

Joku likainen katurakki Kantsussa.. Kuka tietää mistä ja kenen lienee.. 

Matadori-urokset - mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat jalostukseen? -artikkeliin on tullut taas hieman päivityksiä ja tarkennuksia, sen pääset lukemaan täältä :)

And something in English! Long time have gone and now I promise to focus on writing stuff also in English! I have been busy while reading for my exams (crazy me trying to get back to school..) so I have been buried under pile of biology books. But anyways, in the future I try to write about blood tracking, Finnish Kennel Club's breeders course and other interesting stuff. :)  

I wish everyone will have super awesome summer! We will have great summer atleast, lots of tracking and mosquitos! :D 

Favorite quotes

Quotes from studies and texts what I have found most intersting. Trying to collect more of these in time when I go trough all those studies what I have piled up. Akitas mentioned in these studies are most of the times American Akitas, but because breeds share the same genetic background and history we can study them together in most cases.

”LD is predicted to be most extreme in the Akita, a relatively rare breed with a restricted gene pool.”

The Canine genome (2005)
Elaine A. Ostrander and Robert K. Wayne
Genome research

”Dr. Angles and Dr. Pedersen looked at the diversity of alleles (or segments of genes) that occur alternately at a given location. In the sample group of 100 akitas, they found diversity of only six alleles at one MHC gen – a very low variance for what was believed to be unrelated donors. The biggest surprise was that one allele, an allele of the DRB1 gene, was found in 70% of the dogs. In this group of genes, heterozygosity improves disease resistance, this lack of variation in the MHC is considered to be major risk factor for autoimmune disease.”

Akita, treasure of Japan, nide 2
Barbara Bouyet

”Autoimmune disorders, affecting a wide range of organs and tissues, are becoming increasingly common in pure breeds of dogs. The main reason for this increase is inbreeding with a decrease in genetic diversity within the various genes of the DLA complex”

Determining whether risk for sebaceous adenitis of Standard Poodles is associated with a specific DLA class II genotype.
Principal Investigator: Niels C. Pedersen, Center for Companion Animal Health, UC Davis School
of Veterinary Medicine

”Hundreds of different dog breeds have now been established although the majority have only come into existence in the last two centuries. These breeds have largely been generated by the selection of gross phenotypic attributes particularly suited for work or decorative purposes, many being encoded by single gene mutations. A consequence of such a severe selection and inbreeding history is that many breeds have come from a relatively restricted gene pool.”

”As expected, the mongrels have the highest number of different alleles (22 out of 30 possible alleles tested).”

”The levels of homozygosity within these data were very high: 40.5%, 45.4% and 34.1% of dogs were homozygous at DLA-DRB1, DQA1 and DQB1, respectively. In total, 34.5% of animals were homozygous at DLA-DRB1 and DQA1 (n#757), 31.4% were homozygous at DLADQ (n#255), and 28.4% were homozygous at all three class II loci tested (n#225).”

”There may be consequences of the increased MHC homozygosity observed in some breeds, such as a polarization of the immune response depending on the antigen being presented. There are some
data in humans to suggest that MHC homozygous individuals have a reduced fertility and there are also reports of associations with repeated miscarriage. Similar effects may occur in dogs, especially in breeds that are very inbred. Some breeds certainly have much smaller litter sizes than others.”

Extensive interbreed, but minimal intrabreed, variation of DLA class II alleles and haplotypes in dogs (2002)
L.J. Kennedy,  A. Barnes, G.M. Happ, R.J. Quinnell, D. Bennett, J. M. Angles, M.J. Day, N. Carmichael, J.F. Innes, D. Isherwood, S.D. Carter, W. Thomson, W.E.R. Ollier

”Loss of genetic diversity may also lead to increased risk for disease, with low levels of variation within the MHC suggested to increase susceptibility to infectious, autoimmune, and cancer disease.”

Uveodermatologic (VKH-like) syndrome in American Akita dogs is associated with an increased frequency of DQA1*00201 (2005)
J. M. Angles, T. R. Famula & N. C. Pedersen

”Of Asian dogs, the Korean native dogs, including the Sapsaree, Jindo, and HAD, showed a relatively higher polymorphism. In contrast, the Japanese native dogs exhibited low genetic variability among breeds and populations (mean expected heterozygosity #0.5), reflecting low intrabreed variation and extensive inbreeding.”

”The relationship trees based on Nei’s DA distance and the three-dimensional scattergram based on the principal components show that Japanese dogs have a high genetic variety among their native dogs, with relatively heterogeneous gene constitutions. The genetic variety of Japanese native dogs suggests that the dogs may consist of populations derived from several genetically different ancestral populations and their crossbreeds rather than from a single origin.”

Genetic Variability in East Asian Dogs Using Microsatellite Loci Analysis (2001)
K. S. Kim, Y. Tanabe, C. K. Park, and J. H. Ha

Explanations for acronyms (me so lazy and just adding texts from wikipedia etc)

LD - Linkage disequilibrium

”In population genetics, linkage disequilibrium is the non-random association of alleles at two or more loci, not necessarily on the same chromosome. It is also referred to as gametic phase disequilibrium, or simply gametic disequilibrium. In other words, linkage disequilibrium is the occurrence of some combinations of alleles or genetic markers in a population more often or less often than would be expected from a random formation of haplotypes from alleles based on their frequencies. It is not the same as linkage, which is the association of two or more loci on a chromosome with limited recombination between them. The amount of linkage disequilibrium depends on the difference between observed and expected (assuming random distributions) allelic frequencies. Populations where combinations of alleles or genotypes can be found in the expected proportions are said to be in linkage equilibrium.”

http://en.wikipedia.org/wiki/Linkage_disequilibrium 

MHC - Major histocompatibility complex

”Major histocompatibility complex (MHC) is a cell surface molecule encoded by a large gene family in all vertebrates. MHC molecules mediate interactions of leukocytes, also called white blood cells (WBCs), which are immune cells, with other leukocytes or body cells. MHC determines compatibility of donors for organ transplant as well as one's susceptibility to an autoimmune disease via crossreacting immunization. In humans, MHC is also called human leukocyte antigen (HLA).
Protein molecules—either of the host's own phenotype or of other biologic entities—are continually synthesized and degraded in a cell. Occurring on the cell surface, each MHC molecule displays a molecular fraction, called epitope, of a protein, somewhat alike a hot dog (epitope) within a bun (MHC). The presented antigen can be either self or nonself. On the cell membrane, the MHC population in its entirety is like a meter indicating the balance of proteins within the cell.
The MHC gene family is divided into three subgroups—class I, class II, and class III. Diversity of antigen presentation, mediated by MHC classes I and II, is attained in multiple ways: the MHC's genetic encoding is polygenic,  MHC genes are highly polymorphic and have many variants,  several MHC genes are expressed from both inherited alleles.”

http://en.wikipedia.org/wiki/Major_histocompatibility_complex 

DLA - Dog leukocyte antigen

”The dog leukocyte antigen (DLA) is a part of the major hisocompatability complex (MHC) in dogs, the DLA encodes for genes in the MHC. The DLA and MHC system are interchangeable terms in canines. The MHC plays a critical role in the immune response system and consists of three regions, class I, class II and class III. DLA is associated with the first two classes which are involved in the regulation of antigens in the immune system. The class II genes are highly polymorphic with many different alleles/haplotypes that have been linked to diseases, alergies, and autoimmune conditions such as diabetes, polyarthritus, and hypothyroidism in canines.”

http://en.wikipedia.org/wiki/Dog_leukocyte_antigen

HAD = Heterogeneous aboriginal dog 

Raipe rakas 12-vuotta!!

Paljon onnea Raipeliini! Mittarissa on nyt vuosia kaksitoista ja niistä yhdessä ollaan kuljettu kahdeksan! Paljon ollaan nähty ja koettu. Opittu yhdessä ja toisiltamme. Tällä hetkellä itsellä ikävä on valtaisia, kun vaari on pohjoisessa hoidossa ja itse Helsingissä.

Raj on vieläkin reippaassa kunnossa. Lenkit mennään ihan samalla innolla kuin ennenkin, vaikka askel jo vähän painaakin. Hierojalle pitäisi mennä asiakkaaksi vaarin niin saisi paikkojaan vähän auki eikä kynnet kuluisi meidän maratooneilla puhki :P Alkaa ne vanhat luut jo Rajllakin hieman kolottamaan eikä kuulokaan ihan niin hyvin taida pelata kuin nuorena poikana, mutta ei se paljon menoa haittaa.

Raj talvella 2011

Maalla sitä ei tahdo pihalta saada pois kun tahtoo siellä istuksella ja makoilla. Japanilainen kun on niin ilmeisesti hakee siellä jotain sisäistä rauhaansa meditoimalla :D
Raipehan on aina ollut miesten mies ja sitä se on edelleenkin. Luonteensa puolesta se saa minut toivomaan mahdollisuutta kloonaamiselle, koska se on itse täydellisyys. Ainakin minulla ja meidän perheeseen. Raj on sosiaalinen, kaikkien ihmisten ylin ystävä. Lisätään tähän vielä ne laitapuolen kulkijat jotka on Rajn mielestä parhautta, jokainen pitää käydä tervehtimässä ja rapsutukset hakemssa, Rajhan toivoisi myös itse saavansa ihmisen sisäelimet niin voisi nauttia muiden mukana alkoholia. Tämä synttärilahja kyllä jää tänäkin vuonna saamatta, sori Raj.

Omassa laumassa Raj on suojeleva ja myös vähän noiden akkojen pompoteltavissa :P Tai sitten se ei vain vanhoilla päivillään jaksa välittää. Pavehan saa tehdä suurinpiirtein mitä vain vaarilla ja tämä ei korvaansa lotkauta. Korkeintaan tulee minun viereen seisomaan, että voisinko minä mitenkään komentaa tuota kakaraa pois kun eihän hän nyt sitä voi millään tehdä..... -.- Mutta sitten kun Rajlla menee hermot niin siinä perheen akka-koirat juoksee pää kolmantena jalkana karkuun. Joten loppuuunsa Raj on se joka viimeisen sanan sanoo, se on vain viisas mies eikä mene aukomaan päätään turhasta naisille ;) Moni mies siis saisi ottaa mallia! Anna naisten tehdä niin kuin ne haluaa niin pitkälle kuin voit, ennen kuin asiaan puutut niin säilyy rauha maan päällä eikä tarvitse kuunnella nalkutusta.

Raj ja Wilma jouluna 2011

Toivottavasti vaari saa vielä monta hyvää vuotta! Itselle elämäni koira enkä voi olla kuin kiitollinen siitä, että Raj meidän perheeseemme sattui eksymään. :)

Raj ja Paavo jouluna 2011

Harmi, ettei minulla ole nyt ihan uusia kuvia vaarista. PItää ottaa heti lisää kuvia kunhan taas samassa osoitteessa ollaan :)

Päivityksiä

Matadori-urokset tekstiin tuli tänään pieniä päivityksiä. Tuli käytyä vähän noita sukuja läpi, mistä ei aikaisemmin löytynyt tarpeeksi tietoja. Ei voi muuta sanoa taas kuin, että tieto lisää tuskaa. Aina se on tiedetty, että kaikki nämä on sukua toisilleen, mutta kun edessä on kaikki nuo mustaa valkoisella ja kuvina niin ei voi muuta todeta kuin, että onko tässä mitään järkeä? On kuin rotu olisi luotu 20-vuotta sitten tuosta yhdestä koirasta.

Tästä pääset suoraan kyseiseen juttuun. Päivitys on tekstin lopussa erillisellä merkinnällä.

Roturisteytykset

Kaikki jotka on aikaisemmat tekstini lukeneet ja osaavat laskea yksi plus yksi, ovat varmasti huomanneet kuinkä tärkeä projekti roturisteytys on akitalle. Olen kuitenkin kuullut monia seikkoja jotka puhuvat roturisteytystä vastaan.

”Ei tilanne vielä ole niin paha, etteikö sitä uusilla erisukuisilla tuonneilla pelastettaisi”

Jep, tämä on melko kattavasti kumottu aikaisemmissa teksteissäni. Erisukuisia koiria ei ole tähän maahan tullut todistettavasti kuin yhden pentueen isän muodossa ja sekin periytti jälkeläisilleen SA:ta. Tai no, riippuu tietenkin siitä miten sen erisukuisen määrittelee. Jos tuijotetaan vain koiranetissä näkyvää kolmea taikka neljää sukupolvea niin kyllähän meidänkin suomalainen kanta näyttää erisukuisilta ja sukusiitosprosentit pysyy pienenä. Mutta totuuden näkee jokainen joka vähän jaksaa vaivaa nähdä ja nettiä selata. Tilanne rodulla on yhtä paha niin amerikassa kuin euroopassa. Karu totuus vain on, että kantamme länsimaissa koostuu samojen koirien jälkeläisistä. Japanissa todennäköisesti löytyisi jotain perämetsä kasvattajia joilta ei linjoista löytyisi näitä näyttelystaroja mutta se ei vielä niistä terveitä tee. AI-sairaudet on todella, todella laajasti levinnneet kantoihimme ja ne tulevat joka puolelta vastaan pitkältä ajalta, oli sitten kyseessä ne vähemmän tunnetut brindle-linjat tai nämä punaiset sukulaiset tai sitten ihan eri sukuiset koirat. Sad but true.

”Mutta nehän olisi sitten sekarotuisia!!”

So? Eikö koiran pääasia ole olla terve ja kun nyt puhutaan seurakoirista niin ihmisen terve seuralainen? Risteytyspennut rekisteröidään kennelliittoon akitana, mutta ne menevät ER-rekisteriin kuten melkein kaikki tuontiakitatkin. Niillä on samat oikeudet osallistua näyttelyihin ja muihin harrasteisiin kuin niin sanotusti puhtaillakin akitoilla. Tosin se onkin kysymys millaista näyttelymenestystä ensimmäisen polven risteytyksen kanssa voisi tulla :D Akita ja shiba ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan ulkonäöllisesti, että olemassa on mahdollisuus, että jo ensimmäinen sukupolvi pärjäisi mukiinmenevästi näytelmissä. Tosin näyttelyt on itselle ainakin täysin sivuseikka, kuten näkee omasta innokkaasta näyttelyissä käymisestä :P Pääasiana risteytyksessä on rodun geenipoolin laajentaminen ja parempaan terveyteen pyrkiminen.

Hyvä esimerkki siitä miten nopeasti se rodunomainen ulkomuoto tulee risteyttämällä takaisin löytyy pinsereistä. Kennel Yarracita on tehnyt jo vuodesta -97 lähtien roturisteytyksiä pinserin ja snautserin välillä. Takapakkeja aina tulee, mutta missä kasvatustyössä niitä ei tulisi. Kuitenkin tästä huolimatta, jo kolmannessa polvessa risteytyksiä löytyy Suomen muotovalion arvon saaneita koiria. Joten ei ne ihan susirumia sekarotuisia ole :P Kyseessä kuitenkin rodut jotka on rakenteeltaan samanlaisia, mutta väri ja turkinlaatu on täysin erilainen. Eli roduilla on huomattavasti suuremmat eroavaisuudet fyysisesti kuin mitä esimerkiksi akitalla ja shiballa on.

Suosittelen tutustumaan näihin risteytystyön tekijöihin

Kennel Yarracita 

Kennel Megamagee 

Tässä myös kuva bokseri-gorgi risteytyksistä.

(¼ gorgi, ¾ bokseri) 

(1/8 gorgi, 7/8 bokseri)

Rodun pystyy melko helposti näistä tunnistamaan. Sitä en sano, oliko järkeä hakemalla hakea sitä töpöhäntää, mutta risteytykseksi rodun tunnistaa helposti.

”Roturisteytyksen myötä menee maine ja kukaan ei myy enää tuontikoiria Suomeen saati halua ostaa täältä kun koirat ei ole puhtaita!”

Tämä tietenkin voi olla ikävä sivuvaikutus jos muu maailma on niin tätä vastaan. Mutta vuoden parin päästä ensimmäisestä hälinästä kukaan tuskin enää edes muistaa koko asiaa, varsinkin jos satumme saamaan tästä kokeilusta hyviä tuloksia. Asia voi jopa kääntyä niin, että ulkomaillakin kiinnostus risteytyskoiriin herää ja niitä halutaan täältä tukemaan omaa jalostustoimintaa. Vielä parempi olisi, että muu maailma tulisi meidän perässä ja alkaisi myös tekemään työtä roturisteytyksien parissa.

Onhan noista muistakin risteytyksistä välillä koko maailma ollut enemmän tai vähemmän raivoissaan, mutta kumpi on tärkeämpää. Se, että meillä olisi mahdollisesti tulevaisuudessa terveempiä koiria vai se maine muun maailman silmissä hetkellisesti? Varsinkin kun kenenkään ei ole pakko tähän hankkeeseen ryhtyä eikä näitä risteytyskoiria kasvatustyössään käyttää. Kuinka pitkälle olemme valmiita suojelemaan sitä ah, niin rakasta mainetta koiriemme terveyden kustannuksella? Itse henkilökohtaisesti toivotan muulle maailmalle tervemenoa helvettiin, jos muu maailma ei kykene tätä projektia suvaitsemaan ja antamaan arvoa tälläiselle kokeilulle. Meidän rotumme ei menetä yhtään mitään roturisteytyksessä, mutta voi saavuttaa todella paljon terveydellisesti ja jopa luonteensakin puolesta. Rotupuhtaus alkaa olemaan meikäläisen korvissa jo kirosanaan verrattavissa. Asia mitä yksi herra tuolla Saksanmaalla aikoinaan huuteli kovinkin isoon ääneen :P Heil AKIHO! Vai miten se menikään..

Ja loppuun vielä maininta, että nämä tekstit on omia pohdintojani, eivätkä suinkaan edusta yhdistyksien mielipiteitä ym joiden toiminnassa olen mukana. Ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi ;) En myöskään ole puhdasrotuisia koiria vastaan, mutta vastustan sitä ajatusmaailmaa, että ainoa oikea koira on puhdasrotuinen eikä muita vaihtoehtoja ole olemassa.

Seuraavassa tekstissä sitten pyrin pureutumaan siihen, miten valita rotu ja koirat roturisteytykseen. Esimerkkinä meidän oma projekti siis. Akita-shiba risteytys.

Paavo the Paholainen kaksi wee!! Two-years old Demon!

Nyt vasta pääsin blogiin käsiksi niin meidän vauvan synttärionnittelut ovat myöhässä! Onneksi kettu ei tajua asiaa itse, eikä kerkiä murjottamaan. Mutta niin se vain on aika mennyt ja pikkukoira on nyt muka isokoira. Isoa tuosta ei kyllä saa tekemälläkään kun ukkiinsa ja isäänsä vertaa :D  Toisaalta, on ihan hyväkin, ettei tuo tasmanian tuholainen ole yhtään isompi koska jälkikin olisi varmasti sen mukaista.

Meidän vauva paholainen väsyneenä, kerrankin.
Kuva: Mika Hietala 

Ei Paapoa aikuiseksi voi sanoa, pentu se on edelleenkin ja jos äitiinsä tulee niin aikuiseksi kasvaa ehken joskus kahden vuoden päästä. Tai tällä hetkellä Pave on päässyt jo murrosikäisen kiukuttelevan teinin tasolle, ei suinkaan enää uhmaikäinen muksu. Toinen mörkökausi on ilmeisesti menossa (joo, Pave on vähän hidas..) koska suurin osa ihmisistä on nyt paholaisen mielestä massamurhaajia tai vähintäänkin epäilyttäviä huijareita ja suhtautuu karsaasti melkein kaikkiin kun ennen suurin osa otettiin vastaan avosylin huskymaisesti pomppien. Katselee vain alta kulmiensa ja tuhisee paheksuvasti. Niin Paapoa....... Energiaa on kuin pienessä kylässä, mikä on itselle tällä hetkellä haastavaa kun toipilaana olen. Tosin muutama päivä takaperin sain lääkäriltä jo luvan alkaa kuntoilemaan ja rasittamaan itseäni! Wohoo, eli jaksetaan jo kävellä kilometri ennen kuin meikä haukkoo happea kuin kala kuivalla maalla. Onneksi koirapuisto on tuossa vieressä missä voi juoksuttaa meidän pientä shakaalilasta.

Syksyllä Pavella oli jonkin verran kutinaoireita, mistä tuli erinäisiä kaljuja kohtia, mutta tarkkaa syytä ei tiedetä tälle. Tarkoitus olisi käyttää neiti nyt keväällä testeissä ja katsoa mitä sieltä mahdollisesti löytyy. Suvussa kun on allergiaa (Raj-ukki) ja siskollakin todettiin viime vuonna allergioita joten hyvin mahdollista on, että ne on Pavellakin sitten allergiaa. Mutta sen näkee sitten, muitakin syitä voipi olla. Kuten esimerkiksi syksyn rapakelit, mitkä Helsingissä aiheutti monille koirille iho-ongelmia, tylsyys ja tarve purkaa energiaa johonkin, koska itse olen ollut syyskuusta lähtien toipilaana (ensin mursin häntäluuni ja sitten tämä keuhkosarkoidoosi) niin elukatkin on saaneet vähemmän liikuntaa ja aktiviteetteja.

Paholaisen uusi harrastus. Hiihto. Tai ehken parempi sanoa välineurheilu. 

Pahoittelen sekavaa tekstiä, tällä kertaa en jaksa tätä oikolukea miljoonaa kertaa, joten tästä löytyy se noin biljoona kirjoitusvirhettä :D Lukihärönen kun kirjottelee niin näin käy aina. Koitan muokkailla tätä kun armaat kriitikkoni tämän lukevat ja nakkelevat korjauksiaan sormiaan heristäen. Luff ya guys!

Paavo Thö Sakemanni /Paavo the German Shephard

And something also in English! Our little Demon Paavo is now two years old! She should be adult now, but she is still our baby. Or now could say she is our grumpy teenager. She is having her second boogeyman-season now, yes she is little bit slow. She thinks now that everyone must be somekind of serialkillers and she will just look under her brows and snort. Hopefully she gets back to normal soon! Normally she goes to people jumping like happy husky. She is full of energy what is problematic to me at the moment because my own shape is really bad because this lugn sarcoidosis. But luckily I have dogpark near so I can go there and make her run!

But yeah, there was something in English now! Sorry about my bad writing, just writing with the flow and not checking mistakes! I will check those later. Feeling too lazy now. In the future I try to write more stuff in English also, mainly focusing to my own dogs and my favorite subject genetics and breeding.

But yeah, I wish that everyone will have great year 2012! Hopefully the world wont end :D