Suomalaisen akita populaation rakenne ja jalostuspohja

Populaation rakenne ja jalostuspohja

Ennen kuin luet tämän artikkelin lue ensin seuraavat artikkelit Suomen Kennelliiton sivuilta, jotta ymmärrät mistä kirjoitan. 

http://www.kennelliitto.fi/perinnollinen-monimuotoisuus-ja-jalostuspohja

http://www.kennelliitto.fi/sukusiitos

http://www.kennelliitto.fi/tehollinen-populaatiokoko

Tämä artikkeli on kirjoitettu Suomen Kennelliiton jalostuksen tavoiteohjelman mallirungon mukaisesti. Mallirungon löydät täältä.

Populaation rakenne ja sukusiitos

Japanilaisella akitalla ei ole olemassa enää varsinaisia linjoja rodun sisällä. Jotkut puhuvat värilinjoista, mutta todellisuudessa näidenkään kohdalla ei voi puhua eri linjoista sanan varsinaisessa merkityksessä. Akitoilla voi sanoa olevan kuitenkin kaksi eri linjaa, japanilainen ja amerikkalainen linja. Nämä linjat omaavat saman historiallisen lähtöpopulaation ja jalostuksellinen kehitys erosi vasta 70-luvulla. Geneettisesti rodut voidaan myös tulkita samaksi roduksi, mutta sen eri linjoiksi. Kuitenkin vuonna 2000 FCI jakoi nämä kaksi eri linjaa eri roduiksi, mikä teki hallaa rodun geneettiselle monimuotoisuudelle. Yhdysvalloissa ja Kanadassa akita linjoja ei ole kuitenkaan jaettu virallisesti omiksi roduikseen, joten toivoa rodun sisäisen monimuotoisuuden ylläpitämiselle on olemassa. 

Taulukko 1. Jalostustilastot rekisteröintien mukaan vuosilta 2000-2004 (lähde: Suomen Kennelliitto Jalostustietojärjestelmä) *merkityt kohdat on kasattu allekirjoittaneen omasta aineistoista

Akitojen rekisteröintimäärät on vakiintuneet noin 60 vuosittaisen rekisteröinnin tasolle. Rekisteröintien määrä kasvoi vuosituhannen alusta lähtien tasaisesti, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on pysynyt noin 60 rekisteröidyssä koirassa. 

Taulukko 2. Suomessa jalostukseen käytettyjen akitojen keskimääräiset iät vuosilta 2000-2014 (Lähde: Suomen Kennelliitto Jalostustietojärjestelmä) Ikä näkyy kuukausina

Rodulla urosten jalostuskäytön keskimääräinen ikä on vahvasti laskenut viime vuosina ja narttujen keskimääriset jalostusiät painuivat alaspäin vuoden 2008 jälkeen, kun taas urosten iät ovat keskimäärin painuneet alaspäin vuosituhannen alusta lähtien. Nartuilla on havaittavissa hienoista nousua keskimääräisessä jalostusiässä. (Taulukko 2)  Mutta tulee ottaa huomioon, että Jalostustietojärjestelmän laskelma kertoo vain keskimääräisen iän. Nartuilla ja varsinkin uroksilla tehdään useita pentueita ja niiden jalostuskäyttö aloitetaan rodun terveystilanteeseen nähden nuorella iällä.

Taulukko 3. Suomessa jalostukseen käytettyjen akitojen keskimääräiset iät ensimmäisen pentueen kohdalla vuosina 2000-2014 (Lähde: Suomen Kennelliitto jalostustietojärjestelmä) Ikä näkyy kuukausina ja laskenta on suoritettu koiran syntymäpäivästä ensimmäisen pentueen syntymään

Koska narttuja on käytetty jalostukseen enemmän kuin uroksia niin ikäkäyrässä ei ole niin suuria vuosittaisia vaihteluita otannan pienuuden vuoksi. Taulukosta 3 on poistettu urokset ja nartut, joiden jalostuskäyttö on aloitettu ulkomailla ja ensimmäisen pentueen syntymän ajankohdasta ei näin ollen ole tietoja.  Vuosittain jalostuskäytön aloittavia uroksia ja narttuja ei kuitenkaan ole kovin monta ( 1-8 kpl) joten yksittäiset koirat tuovat suurta vaihtelua arvioon. Jos laskemme keskiarvon vuosilta 2000-2014 olisi jalostuskäytön aloitusikä uroksilla keskimäärin 2v 5kk ja nartuilla 2v 7kk. Keskimäärin rodussa on siis pysytty siinä, että jalostuskoirien iät ovat yli kaksi vuotta.  Mutta kun asiaa tarkastellaan mediaanilaskelman kautta, missä ääripäät poistetaan ja keskijoukosta lasketaan keskiarvo, narttujen mediaani-ikä jalostushetkellä on 2 v 3kk ja urosten 1v 11kk. Mediaanilaskelma antaa paremmin totuutta vastaavan tuloksen kun kyseessä on melko pieni otanta. Tähän laskelmaan muutamat ääripään koirat ikänsä puolesta ei vaikuta vaan näemme mikä tilanne on suurimmalla osalla koiria. Eli suurimmaksi osaksi varsinkin urosten kohdalla käytetään alle kaksi vuotiaita koiria jalostukseen.

On huolestuttavaa, että varsinkin uroksien kanssa jalostuskäyttö aloitetaan niin nuorena, koska niiden jalostuskäytölle ei ole minkäänlaista fyysisiin tekijöihin liittyviä kiireitä kuten nartuilla voi olla. Uroksilla lisääntymiskyky keskimäärin alkaa heikkenemään vasta 7 ikävuoden jälkeen. Nartuilla taas ensimmäinen pentue olisi hyvä tapahtua viimeistään kun koira täyttää neljä vuotta. Kennelliiton jalostusstrategiassa yleisesti suositellaan, että jalostuskoirat ovat iältään vähintään 2-vuotiaita ja mielellään tätä vanhempia. Akitoilla koirien jalostusiän tulisi olla reilusti yli kaksi vuotta, koska keskimäärin rodulla ilmenevät perinnölliset AI-sairaudet puhkeavat noin 2-vuotiaana. 

Rodun sukusiitosaste populaatiotasolla (taulukko 1) ei ole kovinkaan korkea, mutta arviointia hankaloittaa sukutietojen vähyys. Olen taulukkoon populaatiosukusiitosasteet laskenut omasta tietokannasta, mihin saan sukulaistietoja huomattavasti enemmän kuin mitä koiranetissä on käytössä. Tästäkin huolimatta data on todella vaillinaista koska keskimäärin täysiä sukupolvia on tiedossa 4-6 sukupolvea. Dataa olisi hyvä olla olemassa vähintään 10 täyttä sukupolvea niin saisimme todellisimman kuvan rodun sukusiitosasteesta populaatiotasolla. Akita on kuitenkin rotuna MyDogDNA genominlaajuisen perimänkartoituksen mukaan tutkituista roduista yksi sisäsiittoisimmista, koska rodun mediaani heterotsygotian osalta on vain 20,6% kun taas mediaani koko tutkitulle koirapopulaatiolle on 29%.  Koska sukutaulu tietoja ei rodulle ole kattavasti ja luotettavasti saatavilla paras keino analysoida rodun monimuotoisuutta on geenitutkimus, missä perimä tutkitaan genominlaajuisesti (kuva 1). 

Kuva 1. MyDogDNA genomin laajuinen perimänkartoitus

Akitoilla tulisi pyrkiä geneettisen monimuotoisuuden vuoksi tekemään jalostusvalintoja niin, että pentujen sukusiitosaste olemassa olevilla tiedoilla olisi mahdollisimman lähellä nollaa. Näin pystymme pitämään rodun geneettisen monimuotoisuuden edes samalla tasolla kuin se on nyt. Jalostukseen pitäisi pyrkiä käyttämään mahdollisimman eri sukuisia koiria ja tuontikoiria tarvitaan, jotta tilanne pysyisi tällä tasolla. 

Jalostuspohja

Taulukko 4. Jalostuspohja per sukupolvi (4 vuotta) (Lähde: Suomen Kennelliitto Jalostustietojärjestelmä)

Tehollisen populaatiokoon tulisi olla vähintään 50-100, jotta kanta olisi yksinään elinvoimainen. Kuten taulukosta 4 näemme Suomessa tätä tilanetta ei olla vielä saavutettu vaikka tehollinen populaatiokoko sukupolvi tasolla on noussut viime vuosina vakiintuen 40. Tämän vuoksi tuontikoirat ovat Suomen akitapopulaatiolle erittäin tärkeitä. Tehollistan populaatiokokoa tarkastellessa tulee ottaa huomioon se, että laskelmassa ei oteta huomioon koirien välisiä sukulaissuhteita. 

Akitoilla kansainvälinen populaatio on hyvin pitkälti samansukuista tarkastellaan populaatiota rodun alkuperämaassa tai sitten Euroopassa, joten uuden geenimateriaalin saaminen populaatioon voi olla hankalaa. Yhtenä vaihtoehtona uuden geenimateriaalin hankkimiseen on Yhdysvallat ja Kanada, missä akitaa ja amerikanakitaa ei olla vielä eroteltu omiksi roduikseen ja niiden risteyttäminen on sallittua. Suomeen on tuotu yksi risteytystyskoira Yhdysvalloista ja kyseinen koira omaa korkeamman heterotsygotian asteen kuin muu populaatio. Tämä tuo mukanaan kuitenkin rotutyyppiin liittyviä ongelmia, mutta historiassa risteyttämistä rotujen välillä on tapahtunut paljon ennen vuotta 2000 ja tänä päivänä moni näistä risteytystaustaisista koirista on äärimmäisen hyvin pärjänneitä näyttelyissä. Joten rotutyypin jalostaminen takaisin on nopeaa takaisinristeyttämisen myötä. 

Viime vuosina akitojen isä/emä suhdeluku (taulukko 4) on ollut sukupolvi tasolla huolestuttavan alhainen mennen alle 0,7 arvon ja ihannetilanne olisi 1, milloin uroksia ja narttuja on jalostukseen käytetty tasaisesti saman verran. Tällä hetkellä jalostukseen käytetään liian vähän eri uroksia ja populaation sisällä ilmenee suosittujen urosten ylikäyttöä populaatiokokoon nähden.  Jalostukseen tulisi käyttää siis laajemmalla skaalalla eri uroksia, jotta saavutettaisiin tasapainoisempi tilanne. Prosentuaalisesti populaatiosta käytetään liian vähän eri uroksia ja narttuja jalostukseen ja tämä on alentunut viime vuosina myös. Populaation täyttä potentiaalia jalostuskoirista ei siis käytetä. Tähän syynä voivat olla kasvattajien vähyys ja koirien sairaustilastot. Kasvattajien tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että pentuja tehtäisiin usealla eri koiralla ja yhden koiran pentuemäärät pidettäisiin pieninä. Näin saisimme populaatiotasolla enemmän koiria käytettyä tehokkaasti jalostukseen. 

Jos sinulla on jotain kysyttävää tai korjattavaa tähän artikkeliin, ole hyvä ja kirjoita ne kommentteihin ja pyrin vastaamaan parhaan taitoni mukaan. 

Matadori-urokset - mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat jalostukseen?

On sanottu moneen kertaan, että tuonnit ovat ratkaisu akitan jalostuksessa ja sen tulevaisuuden pelastamisessa. Tämä on toki osittain totta, mutta vain silloin jos saamme maahan erisukuisia tuonteja. Suomalaisen ja myös Eurooppalaisen kannan taustalta löytyy yksi tietty koira lähes jokaisesta linjasta, mitä voi tarpeeksi pitkälle 80-lukua seurata. Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha syntyi vuonna 1988 ja se oli todella komean punainen uros jota käytettiin paljon jalostukseen tästä syystä.

Sukuja tutkiessa tulisi olla tiedossa jalostuskoirien suvut useamman sukupolven taakse, mutta useimmille tuontikoirille ei ilman salapoliisityötä saa kuin kolmen polven sukutaulun. Kolmesta polvesta ei selviä kuin ihan kaikista räikein sukusiitos ja useimmiten kauempaa taustalta löytyykin paljon samoja tuttuja nimiä, eli juurikin ns. matadoreja.

Tuonneista 2000-2011

KoiraNetin tietojen perusteella tuontiakitoja tällä aikavälillä on Suomeen tullut 60 koiraa, joista 11 koiralla ei ole tarpeeksi sukutietoja järjestelmässä, jotta voitaisiin todeta niiden olevan todella erisukuisia ja yksi näistä 60 koirasta on amerikanakita. Yhdellä koiralla yhdestätoista löytyy suvusta Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshan emänisä ja kaikkien tuontikoirien takaa löytyy noin 10.polven sisällä itse Ise Unruy Go. Kyseinen koira löytyy monesta eri linjasta koiriemme takaa, kun sukutauluja tutkii tarpeeksi pitkälle. Muita paljon käytettyjä koiria on Tohgoku of Shimoda Kurofune (Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshan poika), Hokuto Go Kisarazu Shirai Kensha (jonka takaa löytyy myös Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha) ja Kakusui Go Tezuka Kensha (jonka takaa löytyy Tohgoku of Shimoda Kurofune) . Koiriemme suvuissa ilmenee muitakin paljon käytettyjä uroksia, mutta jotta tämä pysyisi jotenkin kasassa keskitymme vain näihin tiettyihin linjoihin, koska levinneisyytensä puolesta jo nämä riittävät tekemään melkein koko kannastamme sukulaisia keskenään.

Yhdestätoista koirasta joiden sukutietoja ei löytynyt tarpeeksi, jalostukseen on käytetty kahdeksaa koiraa, joista yhden suku ei ole jatkunut 1. polven jälkeen. Kahdella koiralla näistä kahdeksasta on tehty kaksi pentuetta (uusintayhdistelmä). Muuten nämä jalostukseen kätetyt koirat on jatkaneet sukua koirien kanssa, joiden taustalta löytyy myös Ise Unryu Go.

Jalostukseen käytetyt urokset 2007-2011

Kahdeksasta eniten käytetyimmästä uroksesta kolmella ei ole sukutietoja tarpeeksi pitkälle, jotta niiden voitaisiin sanoa todella olevan erisukuisia. Muilla uroksilla suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha ja Tohgaku of Shimoda Kurofune. Neljältä urokselta löytyy taustalta myös Hokuto Go Kisarazu Shirai Kensha.

Pitemmällä aikavälillä 2000-2011

Jalostukseen on käytetty tällä aikavälillä 36 eri urosta, joista kahdeksalla ei ole tiedossa tarpeeksi sukutietoja jotta niiden voitaisiin sanoa olevan erisukuisia. Yksi näistä koirista on amerikanakita ja sen jälkeläisistä vain yksi on jatkanut sukuaan koiran kanssa, joka on sukua Ise Unruy Go Ise Meiwa Kenshalle. Näistä kahdeksasta koirasta kahden sukua ei ole jatkettu ensimmäisen pentueen jälkeen. Sukuaan jatkaneista koirista kaksi on yhdistetty narttuihin, joiden sukuja ei tunneta niin pitkälle jotta voitaisiin sanoa niiden olevan eri sukusuisia, muut yhdistelmät oli narttujen kanssa jotka ovat sukua Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshalle. Yhden jalostukseen käytetyn uroksen sukutaulusta ei löydy 80-luvun alkuun mennessä koiria, jotka olisivat sukua suurimmalle osalle Suomen kannasta. Valitettavasti tämän uroksen jälkeläisistä kaksi on sairastunut SA:han, joten se on tämän sairauden kantaja ja periyttäjä. Uroksen jälkeläisiä on kyllä käytetty jalostukseen, mutta jalostuksessa on käytetty vain koiria joiden suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha.

Jalostukseen käytetyt nartut 2007-2011

Kahdeksasta eniten jalostukseen käytetyistä nartuista yhdellä ei ole sukutietoja tarpeeksi pitkälle, jotta sen voitaisiin sanoa varmasti olevan erisukuinen. Kaikilla muilla nartuilla suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha. Neljällä nartulla myös taustalta löytyy Tohgaku of Shimoda Kurofune.

Ja nartut pitemmällä aika välillä 2000-2011

Jalostukseen on käytetty tällä aikavälillä 46 eri narttua joista kuudella ei ole tiedossa tarpeeksi sukutietoja, jotta niiden voitaisiin todeta olevan erisukuisia. Kaksi näistä nartuista on täyssisaruksia eri pentueista (uusintayhdistelmä). Yhdellä nartulla on tehty kaksi pentuetta uroksen kanssa jonka sukutietoja ei tunneta tarpeeksi, jotta sen voitaisiin sanoa olevan erilinjainen ja yhdellä nartulla on tehty pentue uroksen kanssa jonka sukutietoja ei tunneta tarpeeksi jotta sen voitaisiin sanoa olevan erisukuinen. Muuten nämä kuusi narttua on astutettu uroksilla, joiden suvusta löytyy paljon käytty Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha. Kaikki muut jalostukseen käytetyt nartut ovat itse sukua suuresti käytetylle Ise Unryu Go:lle.

Joten summa summarum; suurinpiirtein koko suomalainen kanta on sukua keskenään enemmän tai vähemmän. Geneettisesti tämä näyttää todella huolestuttavalta. Vaikka sukupolvien välillä tapahtuu ajan myötä mutaatioita, ei se tätä tilannetta paljon paranna, koska sukupolvia ei ole läheskään tarpeeksi tähän ja mutaatioita tapahtuu geeneissä äärimmäisen harvoin. Pieni toivon kipinä erisukuisiin koiriin kuitenkin elää, koska eräät kasvattajat rodun kotimaassa kasvattavat vain jotain tiettyä väriä, eivätkä helpolla sotke esimerkiksi brindleen punaisia koiria. Muutaman koiran taustalta, joiden suvuista ei ihan tarpeeksi pitkälle löytynyt tietoja, on pitkiä brindlelinjoja ja voi olettaa, että näiden koirien taustalta ei löydy 80-luvultakaan muita kuin brindlejä. Ainakin näin voi toivoa, varmuutta ei ole ennen kuin suvut saadaan tietoon, mutta silti tässä on kyseessä vain muutaman koiran poikkeama meidän kotimaamme akitakannassa, eikä tämä paranna pahemmin sitä lähtökohtaa, että koko rotu on vain muutamasta kantakoirasta kehitetty.

Tilanne muualla maailmassa.

Kaikkia tietoja koirien suvuista ei ole täysin tiedossa, eikä tiedossa ole myöskään kaikkia Eurooppaan tuotuja koiria. Mutta kun sukutauluja tutkii esimerkiksi viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, niin suurin osa koirista joiden sukutaulut on tiedossa tarpeeksi pitkälle ovat sukua näille samoille koirille, joille suomalainenkin kanta on sukua. Tämän vuoksi on äärimmäisen vaikeaa löytää tuonteja jotka olisivat erisukuisia suomalaiseen kantaan nähden. Japanissa on siis saatu todellinen jalostuksellinen pullonkaula aikaiseksi 80-90-luvuilla, eikä tilanne tunnu menevän parempaan suuntaan, koska näiden paljon käytettyjen urosten tiettyjä jälkeläisiä käytetään tänä päivänä myös todella laajalla rintamalla Japanissa. Huolestuttavaa tilanteessa on myös se, että Suomeen jalostuskäyttöön tuotua Dairin Go Fukuoka Tokuhisaa on käytetty Japanissa todella paljon jalostukseen ja useita sen jälkeläisiä on tuotu Eurooppaan ja käytetty jatkojalostukseen. Suomessa koiran jälkeläisiä on sairastunut autoimmuunisairauksiin joten tiedämme, että kyseinen koira periyttää ai-sairauksista SA:ta. (HOX! Tähän kohtaan tarkennus sivun alalaidassa!)

Jos sukujen tutkimiseen on käytössä pelkästään Suomen Kennelliiton KoiraNet, niin meille ei todellakaan paljastu koko karu totuus, koska koirien sukutietoja ei ole läheskään tarpeeksi pitkälle kyseisessä järjestelmässä. Tämän vuoksi onkin hienoa, että tänä päivänä löytyy myös joitain maailmanlaajuisia tietokantoja, joihin harrastajat keräävät omatoimisesti koirien sukuja ja tietoja. Toki tämä lisää myös virheiden mahdollisuuksia, koska kuka tahansa voi tietoja käydä lisäämässä ja muuttamassa.

Mutta pelkän KoiraNetin tietojenkin pohjalta voidaan kerätä sen verran kattavaa tietoa, että tällä hetkellä akitan jalostus maassamme on hienoisessa umpikujassa. Populaatiogenetiikassa ns. turvallinen tehollinen populaatiokoko on vähintään 100-200 ja jotkut tutkijat suosivat jopa 500 rajaa. 50 on ehdoton minimi, tämän alittavat lajit lasketaan jo uhanalaisiksi.

Maamme akitakannan tehollinen populaatiokoko sukupolvea kohti on viimeiseltä neljältä vuodelta kaavalla Ne = 4 * U * N / (U + N) on 44.

Tämä on myös optimistinen luku, koska kaavassa ei lasketa koirien keskinäisiä sukulaisuuksia. Mutta vaikka tämä arvio olisikin yläkanttiin, luku osoittaa silti sen, että kantamme ei tule selviämään omillaan vaan tarvitsemme kipeästi uutta verta, joko sellaisten uusien tuontien muodossa joilla on oikeasti jotain uutta annettavaa suvuissaan tai sitten roturisteytyksellä, mikä olisi mahdollisesti ihanteellisin ratkaisu akitan huonossa geneettisessä tilanteessa.

Lisäksi maassamme käytetään aivan liian vähän eri uroksia jalostukseen. Isien ja emien lukumäärä suhde tulisi olla ihanteellisessa tilanteessa 1 (eli yhtä monta urosta käytetty jalostukseen kuin on käytetty narttuja). Vuonna 2011 sukupolven (neljän vuoden) isä-emä suhdeluku on rodullamme 0,62 ja se on ollut viimeiset vuodet laskussa. Suositus on, että isien ja emien suhde tulisi olla vähintään 0,70.

Tämä siis tilanne Suomessa. Harmi, ettei muilla mailla ole vielä yhtä kehittynyttä jalostustietojärjestelmää kuin meillä on käytössämme täällä pienessä peräpohjolan valtiossa. Olisi mielenkiintoista päästä tutkimaan koko maailman akitakantaa yhtä hyvällä tietokannalla, mutta se taitaa jäädä unelmaksi.

TILANNEPÄIVITYS 27.1.2012
Tuossa tuli iltapuhteena käytyä sukuja taas läpi kun paljon on uusia päivityksiä tullut. Surullinen on tämä meidän tuontikoirien tilanne. kolmea lukuunottamatta kaikki muut tuontikoirat omaavat linjoissaan Ise Unruy Go:n. Tämä on todella, todella surullista katsottavaa. Jopa ne muutamat toivonkipinät mahdollisista brindlelinjoista jotka ei samaa sukus ole, karisi sen siliän tien. Jäljelle jäävistä koirista yksi toki on tuntemattomampaa brindle-linjaa, mutta se on myös periyttänyt jälkeläiselleen VKH:n. Kaksi muuta ovat punaisia uroksia, jolla ei vielä ole sukutietoja niin pitkälle tiedossa, että mitään voisi varmasti sanoa. Toinen näistä on kuitenkin myös periyttänyt VKH:ta ja sen suvusta löytyy paljon käytetty Touichi Noshiro Senjusou. Toinen näistä uroksista ei ole periyttänyt Suomeen ai-sairauksia ja se itsekin on veteraani-iässä ja terve. Taustalta ei vielä löydy muita samoja koiria kuin Touichi Noshiro Senjusoun isä Tochi No Arashi Go Ousow.


TILANNEPÄIVITYS 31.5.2012
Heti alkuun täytyy avata hieman aiemmassa tekstissä ollutta kohtaa Dairin Go Fukuoka Tokuhisasta. Tekstissä puhuttiiin Dairinin jälkeläisistä ja tällä tarkoitettiin sen jälkeläisiä useammassa sukupolvessa, ei siis pelkästään ensimmäisen polven jälkeläisiä. Tiina Vuorio ja Jenna Hellman myös ystävällisesti oikaisivat tietojani Dairinin taustasta sen verran, että ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka monta pentuetta Dairinilla on Japanissa. Mutta joka tapauksessa, Dairin löytyy usean keski-eurooppalaisen akitan takaa ylemmissä polvissa ja sen SA-kantajuus paljastui vasta jalostuskäytössä Suomessa. Tämä oli vain esimerkki siitä kuinka helposti mahdolliset kantajuudet leviävät, kun tietoa tulee hitaasti julkisuuteen. Tämä ei ollut siis sormen osoittelua mihinkään suuntaan, vaan puhdas esimerkki. Dairin oli ja on yksi hienoimmista akitoista mitä olen koskaan tavannut ja nähnyt.
Onneksi Suomessa olemme todella avoimia sairastuneista koirista ja yhdistyksen avoimelle listalle niitä on ilmoitettu todella hyvin. Muualla maailmassakin avoimet listat alkavat saamaan suosiota, kun Ruotsin akitayhdistys julkaisi oman listansa ja Saksasta tuli facebookin kautta harrastajilta omia listauksia. Parempaan suuntaan olemme siis koko ajan menossa tässäkin asiassa!
Sukupuut on hieman auenneet taas lisää näiden kolmen koiran kohdalta, joilta näytti viime päivityksen kohdalla puuttuvan Ise Unruy sukutauluistaan. Yksi uroksista, joka ei ole ainakaan vielä periyttänyt AI-sairauksia jälkeläisilleen, omaa sukupuussaan  Touichi Noshiro Senjusoun kahteen otteeseen ja sen isä  Tochi No Arashi Go Ousow on sukupuussa kerran erikseen nähtävissä. Tästä kolmikosta brindlellä uroksella ei ole vielä sukupuussaan näkyvissä Ise Unruytä eikä muitakaan punaisia paljon käytettyjä uroksia. Kolmannella uroksella löytyy Touichi Noshiro Senjusou sukupuussaan useamman kerran, mutta vaillinaisessa sukupuussa ei ainakaan vielä ole löytynyt Ise Unruyata.

Lähteet:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx

http://www.akitapedigree.com

http://files.kotisivukone.com/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/koiranet_jalostuspohja.pdf

http://www.audacious.fi/Yhteenveto%20JALOSTUSNEUVOJIEN%20JATKOKURSSI%2010.-11.4.2010.pdf