Populaation rakenne ja jalostuspohja
Ennen kuin luet tämän artikkelin lue ensin seuraavat
artikkelit Suomen Kennelliiton sivuilta, jotta ymmärrät mistä kirjoitan.
Tämä artikkeli on kirjoitettu Suomen Kennelliiton jalostuksen tavoiteohjelman mallirungon mukaisesti. Mallirungon löydät täältä.
Populaation rakenne ja sukusiitos
Japanilaisella akitalla ei ole olemassa enää varsinaisia
linjoja rodun sisällä. Jotkut puhuvat värilinjoista, mutta todellisuudessa
näidenkään kohdalla ei voi puhua eri linjoista sanan varsinaisessa
merkityksessä. Akitoilla voi sanoa olevan kuitenkin kaksi eri linjaa, japanilainen
ja amerikkalainen linja. Nämä linjat omaavat saman historiallisen
lähtöpopulaation ja jalostuksellinen kehitys erosi vasta 70-luvulla.
Geneettisesti rodut voidaan myös tulkita samaksi roduksi, mutta sen eri
linjoiksi. Kuitenkin vuonna 2000 FCI jakoi nämä kaksi eri linjaa eri roduiksi, mikä teki hallaa rodun geneettiselle monimuotoisuudelle. Yhdysvalloissa ja
Kanadassa akita linjoja ei ole kuitenkaan jaettu virallisesti omiksi
roduikseen, joten toivoa rodun sisäisen monimuotoisuuden ylläpitämiselle on
olemassa.
 |
| Taulukko 1. Jalostustilastot rekisteröintien mukaan vuosilta 2000-2004 (lähde: Suomen Kennelliitto Jalostustietojärjestelmä) *merkityt kohdat on kasattu allekirjoittaneen omasta aineistoista |
Akitojen
rekisteröintimäärät on vakiintuneet noin 60 vuosittaisen rekisteröinnin
tasolle. Rekisteröintien määrä kasvoi vuosituhannen alusta lähtien tasaisesti,
mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on pysynyt noin 60 rekisteröidyssä
koirassa.
 |
| Taulukko 2. Suomessa jalostukseen käytettyjen akitojen keskimääräiset iät vuosilta 2000-2014 (Lähde: Suomen Kennelliitto Jalostustietojärjestelmä) Ikä näkyy kuukausina |
Rodulla urosten jalostuskäytön keskimääräinen ikä on vahvasti
laskenut viime vuosina ja narttujen keskimääriset jalostusiät painuivat
alaspäin vuoden 2008 jälkeen, kun taas urosten iät ovat keskimäärin painuneet
alaspäin vuosituhannen alusta lähtien. Nartuilla on havaittavissa hienoista
nousua keskimääräisessä jalostusiässä. (Taulukko 2) Mutta tulee ottaa huomioon, että
Jalostustietojärjestelmän laskelma kertoo vain keskimääräisen iän. Nartuilla ja
varsinkin uroksilla tehdään useita pentueita ja niiden jalostuskäyttö
aloitetaan rodun terveystilanteeseen nähden nuorella iällä.
 |
| Taulukko 3. Suomessa jalostukseen käytettyjen akitojen keskimääräiset iät ensimmäisen pentueen kohdalla vuosina 2000-2014 (Lähde: Suomen Kennelliitto jalostustietojärjestelmä) Ikä näkyy kuukausina ja laskenta on suoritettu koiran syntymäpäivästä ensimmäisen pentueen syntymään |
Koska narttuja on käytetty jalostukseen enemmän kuin uroksia niin ikäkäyrässä ei ole niin suuria vuosittaisia vaihteluita otannan pienuuden vuoksi. Taulukosta 3 on poistettu urokset ja nartut, joiden jalostuskäyttö on aloitettu ulkomailla ja ensimmäisen pentueen syntymän ajankohdasta ei näin ollen ole tietoja. Vuosittain jalostuskäytön aloittavia uroksia ja narttuja ei kuitenkaan ole kovin monta ( 1-8 kpl) joten yksittäiset koirat tuovat suurta vaihtelua arvioon. Jos laskemme keskiarvon vuosilta 2000-2014 olisi jalostuskäytön aloitusikä uroksilla keskimäärin 2v 5kk ja nartuilla 2v 7kk. Keskimäärin rodussa on siis pysytty siinä, että jalostuskoirien iät ovat yli kaksi vuotta. Mutta kun asiaa tarkastellaan mediaanilaskelman kautta, missä ääripäät poistetaan ja keskijoukosta lasketaan keskiarvo, narttujen mediaani-ikä jalostushetkellä on 2 v 3kk ja urosten 1v 11kk. Mediaanilaskelma antaa paremmin totuutta vastaavan tuloksen kun kyseessä on melko pieni otanta. Tähän laskelmaan muutamat ääripään koirat ikänsä puolesta ei vaikuta vaan näemme mikä tilanne on suurimmalla osalla koiria. Eli suurimmaksi osaksi varsinkin urosten kohdalla käytetään alle kaksi vuotiaita koiria jalostukseen.
On huolestuttavaa, että varsinkin uroksien kanssa jalostuskäyttö aloitetaan niin nuorena, koska niiden jalostuskäytölle ei ole minkäänlaista fyysisiin tekijöihin liittyviä kiireitä kuten nartuilla voi olla. Uroksilla lisääntymiskyky keskimäärin alkaa heikkenemään vasta 7 ikävuoden jälkeen. Nartuilla taas ensimmäinen pentue olisi hyvä tapahtua viimeistään kun koira täyttää neljä vuotta. Kennelliiton jalostusstrategiassa yleisesti suositellaan, että jalostuskoirat ovat iältään vähintään 2-vuotiaita ja mielellään tätä vanhempia. Akitoilla koirien jalostusiän tulisi olla reilusti yli kaksi vuotta, koska keskimäärin rodulla ilmenevät perinnölliset AI-sairaudet puhkeavat noin 2-vuotiaana.
Rodun sukusiitosaste populaatiotasolla (taulukko 1) ei ole kovinkaan korkea, mutta arviointia hankaloittaa sukutietojen vähyys. Olen taulukkoon populaatiosukusiitosasteet laskenut omasta tietokannasta, mihin saan sukulaistietoja huomattavasti enemmän kuin mitä koiranetissä on käytössä. Tästäkin huolimatta data on todella vaillinaista koska keskimäärin täysiä sukupolvia on tiedossa 4-6 sukupolvea. Dataa olisi hyvä olla olemassa vähintään 10 täyttä sukupolvea niin saisimme todellisimman kuvan rodun sukusiitosasteesta populaatiotasolla. Akita on kuitenkin rotuna MyDogDNA genominlaajuisen perimänkartoituksen mukaan tutkituista roduista yksi sisäsiittoisimmista, koska rodun mediaani heterotsygotian osalta on vain 20,6% kun taas mediaani koko tutkitulle koirapopulaatiolle on 29%. Koska sukutaulu tietoja ei rodulle ole kattavasti ja luotettavasti saatavilla paras keino analysoida rodun monimuotoisuutta on geenitutkimus, missä perimä tutkitaan genominlaajuisesti (kuva 1).
 |
| Kuva 1. MyDogDNA genomin laajuinen perimänkartoitus |
Akitoilla tulisi pyrkiä geneettisen monimuotoisuuden vuoksi tekemään jalostusvalintoja niin, että pentujen sukusiitosaste olemassa olevilla tiedoilla olisi mahdollisimman lähellä nollaa. Näin pystymme pitämään rodun geneettisen monimuotoisuuden edes samalla tasolla kuin se on nyt. Jalostukseen pitäisi pyrkiä käyttämään mahdollisimman eri sukuisia koiria ja tuontikoiria tarvitaan, jotta tilanne pysyisi tällä tasolla.
Jalostuspohja
 |
| Taulukko 4. Jalostuspohja per sukupolvi (4 vuotta) (Lähde: Suomen Kennelliitto Jalostustietojärjestelmä) |
Tehollisen populaatiokoon tulisi olla vähintään 50-100, jotta kanta olisi yksinään elinvoimainen. Kuten taulukosta 4 näemme Suomessa tätä tilanetta ei olla vielä saavutettu vaikka tehollinen populaatiokoko sukupolvi tasolla on noussut viime vuosina vakiintuen 40. Tämän vuoksi tuontikoirat ovat Suomen akitapopulaatiolle erittäin tärkeitä. Tehollistan populaatiokokoa tarkastellessa tulee ottaa huomioon se, että laskelmassa ei oteta huomioon koirien välisiä sukulaissuhteita.
Akitoilla kansainvälinen populaatio on hyvin pitkälti samansukuista tarkastellaan populaatiota rodun alkuperämaassa tai sitten Euroopassa, joten uuden geenimateriaalin saaminen populaatioon voi olla hankalaa. Yhtenä vaihtoehtona uuden geenimateriaalin hankkimiseen on Yhdysvallat ja Kanada, missä akitaa ja amerikanakitaa ei olla vielä eroteltu omiksi roduikseen ja niiden risteyttäminen on sallittua. Suomeen on tuotu yksi risteytystyskoira Yhdysvalloista ja kyseinen koira omaa korkeamman heterotsygotian asteen kuin muu populaatio. Tämä tuo mukanaan kuitenkin rotutyyppiin liittyviä ongelmia, mutta historiassa risteyttämistä rotujen välillä on tapahtunut paljon ennen vuotta 2000 ja tänä päivänä moni näistä risteytystaustaisista koirista on äärimmäisen hyvin pärjänneitä näyttelyissä. Joten rotutyypin jalostaminen takaisin on nopeaa takaisinristeyttämisen myötä.
Viime vuosina akitojen isä/emä suhdeluku (taulukko 4) on ollut sukupolvi tasolla huolestuttavan alhainen mennen alle 0,7 arvon ja ihannetilanne olisi 1, milloin uroksia ja narttuja on jalostukseen käytetty tasaisesti saman verran. Tällä hetkellä jalostukseen käytetään liian vähän eri uroksia ja populaation sisällä ilmenee suosittujen urosten ylikäyttöä populaatiokokoon nähden. Jalostukseen tulisi käyttää siis laajemmalla skaalalla eri uroksia, jotta saavutettaisiin tasapainoisempi tilanne. Prosentuaalisesti populaatiosta käytetään liian vähän eri uroksia ja narttuja jalostukseen ja tämä on alentunut viime vuosina myös. Populaation täyttä potentiaalia jalostuskoirista ei siis käytetä. Tähän syynä voivat olla kasvattajien vähyys ja koirien sairaustilastot. Kasvattajien tulisi kuitenkin pyrkiä siihen, että pentuja tehtäisiin usealla eri koiralla ja yhden koiran pentuemäärät pidettäisiin pieninä. Näin saisimme populaatiotasolla enemmän koiria käytettyä tehokkaasti jalostukseen.
Jos sinulla on jotain kysyttävää tai korjattavaa tähän artikkeliin, ole hyvä ja kirjoita ne kommentteihin ja pyrin vastaamaan parhaan taitoni mukaan.
.jpg)
