keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Matadori-urokset - mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat jalostukseen?

On sanottu moneen kertaan, että tuonnit ovat ratkaisu akitan jalostuksessa ja sen tulevaisuuden pelastamisessa. Tämä on toki osittain totta, mutta vain silloin jos saamme maahan erisukuisia tuonteja. Suomalaisen ja myös Eurooppalaisen kannan taustalta löytyy yksi tietty koira lähes jokaisesta linjasta, mitä voi tarpeeksi pitkälle 80-lukua seurata. Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha syntyi vuonna 1988 ja se oli todella komean punainen uros jota käytettiin paljon jalostukseen tästä syystä.

Sukuja tutkiessa tulisi olla tiedossa jalostuskoirien suvut useamman sukupolven taakse, mutta useimmille tuontikoirille ei ilman salapoliisityötä saa kuin kolmen polven sukutaulun. Kolmesta polvesta ei selviä kuin ihan kaikista räikein sukusiitos ja useimmiten kauempaa taustalta löytyykin paljon samoja tuttuja nimiä, eli juurikin ns. matadoreja.

Tuonneista 2000-2011

KoiraNetin tietojen perusteella tuontiakitoja tällä aikavälillä on Suomeen tullut 60 koiraa, joista 11 koiralla ei ole tarpeeksi sukutietoja järjestelmässä, jotta voitaisiin todeta niiden olevan todella erisukuisia ja yksi näistä 60 koirasta on amerikanakita. Yhdellä koiralla yhdestätoista löytyy suvusta Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshan emänisä ja kaikkien tuontikoirien takaa löytyy noin 10.polven sisällä itse Ise Unruy Go. Kyseinen koira löytyy monesta eri linjasta koiriemme takaa, kun sukutauluja tutkii tarpeeksi pitkälle. Muita paljon käytettyjä koiria on Tohgoku of Shimoda Kurofune (Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshan poika), Hokuto Go Kisarazu Shirai Kensha (jonka takaa löytyy myös Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha) ja Kakusui Go Tezuka Kensha (jonka takaa löytyy Tohgoku of Shimoda Kurofune) . Koiriemme suvuissa ilmenee muitakin paljon käytettyjä uroksia, mutta jotta tämä pysyisi jotenkin kasassa keskitymme vain näihin tiettyihin linjoihin, koska levinneisyytensä puolesta jo nämä riittävät tekemään melkein koko kannastamme sukulaisia keskenään.

Yhdestätoista koirasta joiden sukutietoja ei löytynyt tarpeeksi, jalostukseen on käytetty kahdeksaa koiraa, joista yhden suku ei ole jatkunut 1. polven jälkeen. Kahdella koiralla näistä kahdeksasta on tehty kaksi pentuetta (uusintayhdistelmä). Muuten nämä jalostukseen kätetyt koirat on jatkaneet sukua koirien kanssa, joiden taustalta löytyy myös Ise Unryu Go.

Jalostukseen käytetyt urokset 2007-2011

Kahdeksasta eniten käytetyimmästä uroksesta kolmella ei ole sukutietoja tarpeeksi pitkälle, jotta niiden voitaisiin sanoa todella olevan erisukuisia. Muilla uroksilla suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha ja Tohgaku of Shimoda Kurofune. Neljältä urokselta löytyy taustalta myös Hokuto Go Kisarazu Shirai Kensha.

Pitemmällä aikavälillä 2000-2011

Jalostukseen on käytetty tällä aikavälillä 36 eri urosta, joista kahdeksalla ei ole tiedossa tarpeeksi sukutietoja jotta niiden voitaisiin sanoa olevan erisukuisia. Yksi näistä koirista on amerikanakita ja sen jälkeläisistä vain yksi on jatkanut sukuaan koiran kanssa, joka on sukua Ise Unruy Go Ise Meiwa Kenshalle. Näistä kahdeksasta koirasta kahden sukua ei ole jatkettu ensimmäisen pentueen jälkeen. Sukuaan jatkaneista koirista kaksi on yhdistetty narttuihin, joiden sukuja ei tunneta niin pitkälle jotta voitaisiin sanoa niiden olevan eri sukusuisia, muut yhdistelmät oli narttujen kanssa jotka ovat sukua Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshalle. Yhden jalostukseen käytetyn uroksen sukutaulusta ei löydy 80-luvun alkuun mennessä koiria, jotka olisivat sukua suurimmalle osalle Suomen kannasta. Valitettavasti tämän uroksen jälkeläisistä kaksi on sairastunut SA:han, joten se on tämän sairauden kantaja ja periyttäjä. Uroksen jälkeläisiä on kyllä käytetty jalostukseen, mutta jalostuksessa on käytetty vain koiria joiden suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha.

Jalostukseen käytetyt nartut 2007-2011

Kahdeksasta eniten jalostukseen käytetyistä nartuista yhdellä ei ole sukutietoja tarpeeksi pitkälle, jotta sen voitaisiin sanoa varmasti olevan erisukuinen. Kaikilla muilla nartuilla suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha. Neljällä nartulla myös taustalta löytyy Tohgaku of Shimoda Kurofune.

Ja nartut pitemmällä aika välillä 2000-2011

Jalostukseen on käytetty tällä aikavälillä 46 eri narttua joista kuudella ei ole tiedossa tarpeeksi sukutietoja, jotta niiden voitaisiin todeta olevan erisukuisia. Kaksi näistä nartuista on täyssisaruksia eri pentueista (uusintayhdistelmä). Yhdellä nartulla on tehty kaksi pentuetta uroksen kanssa jonka sukutietoja ei tunneta tarpeeksi, jotta sen voitaisiin sanoa olevan erilinjainen ja yhdellä nartulla on tehty pentue uroksen kanssa jonka sukutietoja ei tunneta tarpeeksi jotta sen voitaisiin sanoa olevan erisukuinen. Muuten nämä kuusi narttua on astutettu uroksilla, joiden suvusta löytyy paljon käytty Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha. Kaikki muut jalostukseen käytetyt nartut ovat itse sukua suuresti käytetylle Ise Unryu Go:lle.

Joten summa summarum; suurinpiirtein koko suomalainen kanta on sukua keskenään enemmän tai vähemmän. Geneettisesti tämä näyttää todella huolestuttavalta. Vaikka sukupolvien välillä tapahtuu ajan myötä mutaatioita, ei se tätä tilannetta paljon paranna, koska sukupolvia ei ole läheskään tarpeeksi tähän ja mutaatioita tapahtuu geeneissä äärimmäisen harvoin. Pieni toivon kipinä erisukuisiin koiriin kuitenkin elää, koska eräät kasvattajat rodun kotimaassa kasvattavat vain jotain tiettyä väriä, eivätkä helpolla sotke esimerkiksi brindleen punaisia koiria. Muutaman koiran taustalta, joiden suvuista ei ihan tarpeeksi pitkälle löytynyt tietoja, on pitkiä brindlelinjoja ja voi olettaa, että näiden koirien taustalta ei löydy 80-luvultakaan muita kuin brindlejä. Ainakin näin voi toivoa, varmuutta ei ole ennen kuin suvut saadaan tietoon, mutta silti tässä on kyseessä vain muutaman koiran poikkeama meidän kotimaamme akitakannassa, eikä tämä paranna pahemmin sitä lähtökohtaa, että koko rotu on vain muutamasta kantakoirasta kehitetty.

Tilanne muualla maailmassa.

Kaikkia tietoja koirien suvuista ei ole täysin tiedossa, eikä tiedossa ole myöskään kaikkia Eurooppaan tuotuja koiria. Mutta kun sukutauluja tutkii esimerkiksi viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, niin suurin osa koirista joiden sukutaulut on tiedossa tarpeeksi pitkälle ovat sukua näille samoille koirille, joille suomalainenkin kanta on sukua. Tämän vuoksi on äärimmäisen vaikeaa löytää tuonteja jotka olisivat erisukuisia suomalaiseen kantaan nähden. Japanissa on siis saatu todellinen jalostuksellinen pullonkaula aikaiseksi 80-90-luvuilla, eikä tilanne tunnu menevän parempaan suuntaan, koska näiden paljon käytettyjen urosten tiettyjä jälkeläisiä käytetään tänä päivänä myös todella laajalla rintamalla Japanissa. Huolestuttavaa tilanteessa on myös se, että Suomeen jalostuskäyttöön tuotua Dairin Go Fukuoka Tokuhisaa on käytetty Japanissa todella paljon jalostukseen ja useita sen jälkeläisiä on tuotu Eurooppaan ja käytetty jatkojalostukseen. Suomessa koiran jälkeläisiä on sairastunut autoimmuunisairauksiin joten tiedämme, että kyseinen koira periyttää ai-sairauksista SA:ta. (HOX! Tähän kohtaan tarkennus sivun alalaidassa!)

Jos sukujen tutkimiseen on käytössä pelkästään Suomen Kennelliiton KoiraNet, niin meille ei todellakaan paljastu koko karu totuus, koska koirien sukutietoja ei ole läheskään tarpeeksi pitkälle kyseisessä järjestelmässä. Tämän vuoksi onkin hienoa, että tänä päivänä löytyy myös joitain maailmanlaajuisia tietokantoja, joihin harrastajat keräävät omatoimisesti koirien sukuja ja tietoja. Toki tämä lisää myös virheiden mahdollisuuksia, koska kuka tahansa voi tietoja käydä lisäämässä ja muuttamassa.

Mutta pelkän KoiraNetin tietojenkin pohjalta voidaan kerätä sen verran kattavaa tietoa, että tällä hetkellä akitan jalostus maassamme on hienoisessa umpikujassa. Populaatiogenetiikassa ns. turvallinen tehollinen populaatiokoko on vähintään 100-200 ja jotkut tutkijat suosivat jopa 500 rajaa. 50 on ehdoton minimi, tämän alittavat lajit lasketaan jo uhanalaisiksi.

Maamme akitakannan tehollinen populaatiokoko sukupolvea kohti on viimeiseltä neljältä vuodelta kaavalla Ne = 4 * U * N / (U + N) on 44.

Tämä on myös optimistinen luku, koska kaavassa ei lasketa koirien keskinäisiä sukulaisuuksia. Mutta vaikka tämä arvio olisikin yläkanttiin, luku osoittaa silti sen, että kantamme ei tule selviämään omillaan vaan tarvitsemme kipeästi uutta verta, joko sellaisten uusien tuontien muodossa joilla on oikeasti jotain uutta annettavaa suvuissaan tai sitten roturisteytyksellä, mikä olisi mahdollisesti ihanteellisin ratkaisu akitan huonossa geneettisessä tilanteessa.

Lisäksi maassamme käytetään aivan liian vähän eri uroksia jalostukseen. Isien ja emien lukumäärä suhde tulisi olla ihanteellisessa tilanteessa 1 (eli yhtä monta urosta käytetty jalostukseen kuin on käytetty narttuja). Vuonna 2011 sukupolven (neljän vuoden) isä-emä suhdeluku on rodullamme 0,62 ja se on ollut viimeiset vuodet laskussa. Suositus on, että isien ja emien suhde tulisi olla vähintään 0,70.

Tämä siis tilanne Suomessa. Harmi, ettei muilla mailla ole vielä yhtä kehittynyttä jalostustietojärjestelmää kuin meillä on käytössämme täällä pienessä peräpohjolan valtiossa. Olisi mielenkiintoista päästä tutkimaan koko maailman akitakantaa yhtä hyvällä tietokannalla, mutta se taitaa jäädä unelmaksi.

TILANNEPÄIVITYS 27.1.2012
Tuossa tuli iltapuhteena käytyä sukuja taas läpi kun paljon on uusia päivityksiä tullut. Surullinen on tämä meidän tuontikoirien tilanne. kolmea lukuunottamatta kaikki muut tuontikoirat omaavat linjoissaan Ise Unruy Go:n. Tämä on todella, todella surullista katsottavaa. Jopa ne muutamat toivonkipinät mahdollisista brindlelinjoista jotka ei samaa sukus ole, karisi sen siliän tien. Jäljelle jäävistä koirista yksi toki on tuntemattomampaa brindle-linjaa, mutta se on myös periyttänyt jälkeläiselleen VKH:n. Kaksi muuta ovat punaisia uroksia, jolla ei vielä ole sukutietoja niin pitkälle tiedossa, että mitään voisi varmasti sanoa. Toinen näistä on kuitenkin myös periyttänyt VKH:ta ja sen suvusta löytyy paljon käytetty Touichi Noshiro Senjusou. Toinen näistä uroksista ei ole periyttänyt Suomeen ai-sairauksia ja se itsekin on veteraani-iässä ja terve. Taustalta ei vielä löydy muita samoja koiria kuin Touichi Noshiro Senjusoun isä Tochi No Arashi Go Ousow.


TILANNEPÄIVITYS 31.5.2012
Heti alkuun täytyy avata hieman aiemmassa tekstissä ollutta kohtaa Dairin Go Fukuoka Tokuhisasta. Tekstissä puhuttiiin Dairinin jälkeläisistä ja tällä tarkoitettiin sen jälkeläisiä useammassa sukupolvessa, ei siis pelkästään ensimmäisen polven jälkeläisiä. Tiina Vuorio ja Jenna Hellman myös ystävällisesti oikaisivat tietojani Dairinin taustasta sen verran, että ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka monta pentuetta Dairinilla on Japanissa. Mutta joka tapauksessa, Dairin löytyy usean keski-eurooppalaisen akitan takaa ylemmissä polvissa ja sen SA-kantajuus paljastui vasta jalostuskäytössä Suomessa. Tämä oli vain esimerkki siitä kuinka helposti mahdolliset kantajuudet leviävät, kun tietoa tulee hitaasti julkisuuteen. Tämä ei ollut siis sormen osoittelua mihinkään suuntaan, vaan puhdas esimerkki. Dairin oli ja on yksi hienoimmista akitoista mitä olen koskaan tavannut ja nähnyt.
Onneksi Suomessa olemme todella avoimia sairastuneista koirista ja yhdistyksen avoimelle listalle niitä on ilmoitettu todella hyvin. Muualla maailmassakin avoimet listat alkavat saamaan suosiota, kun Ruotsin akitayhdistys julkaisi oman listansa ja Saksasta tuli facebookin kautta harrastajilta omia listauksia. Parempaan suuntaan olemme siis koko ajan menossa tässäkin asiassa!
Sukupuut on hieman auenneet taas lisää näiden kolmen koiran kohdalta, joilta näytti viime päivityksen kohdalla puuttuvan Ise Unruy sukutauluistaan. Yksi uroksista, joka ei ole ainakaan vielä periyttänyt AI-sairauksia jälkeläisilleen, omaa sukupuussaan  Touichi Noshiro Senjusoun kahteen otteeseen ja sen isä  Tochi No Arashi Go Ousow on sukupuussa kerran erikseen nähtävissä. Tästä kolmikosta brindlellä uroksella ei ole vielä sukupuussaan näkyvissä Ise Unruytä eikä muitakaan punaisia paljon käytettyjä uroksia. Kolmannella uroksella löytyy Touichi Noshiro Senjusou sukupuussaan useamman kerran, mutta vaillinaisessa sukupuussa ei ainakaan vielä ole löytynyt Ise Unruyata.


Lähteet:

12 kommenttia:

  1. Huikea teksti, kiitos! Ja tästä valaistuneena juuri huomasin tuoneeni Suomeen koiran, jonka takaa Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha tulee toistaisen salapoliisityöni perusteella 10 kertaa. Ei siis ihan nappisuoritus sekään.

    VastaaPoista
  2. No sitä on paha mennä välttämään yhtään minkään tuonnin kanssa kun se tuntuu löytyvän ihan kaikkien takaa. Meinasin vielä käydä nuo kaikki 250 japanintuontia/japanissa syntynyttä koiraa mitä tuonne on laitettu, että kuinka monen takaa löytyy Ise Unryu Go, mutta hermot loppui kesken jossain 50 kohdalla kun kaikkien takaa se tuli jossain vaiheessa :P Brindle linjat kiinnostaisi tietää pitemmälle, koska veikkaan, että sieltä löytyy linjoja jotka ei sisällä kyseistä koiraa, koska niiden kanssa sitä ei ole käytetty niinkään tyypin parantamiseen ja vakiinnuttamiseen kuten punaisen kohdalla. Mutta näistä löytyy nihkeästi tietoja ja mistä pääsee 90-luvun alkuun asti niin siellä on omat samat nimensä sitten -.-

    VastaaPoista
  3. Mielenkiintoista tekstiä! Näkee että olet selvästi syventynyt aiheeseen joka sinua kiinnostaa ja minusta on hienoa että tuot ikäviäkin asioita akitakannasta julki näin blogin välityksellä. Liian tiuhassa on näitä haaveilijoita ja epärealistisia ihmisiä, jotka haluavat akitan, koska se on niin kaunis, ihana ja koska Hopeanuoli on akita. Ja koska ei Hopeanuolikaan sairastunut piirretyssä niin miksi ne oikeat sitten sairastuisivat? :)

    Itse olen seurannut japanilaisen akitan ja amerikan serkkujen piirejä jo vuodesta 2005 ihan vain kiinnostuksesta kyseisiin rotuihin ja itse urosshiban omistajana. Halusinkin pitkään ennen shibaani joko akitan tai amerikanakitan mutta luettuani tarpeeksi sairaiden koirien omistajien kirjoituksia ja foorumeiden terveysosioita, muutin mieleni varsin nopeasti. Se on suuri sääli, kun niin kauniit rodut on niin vaikeiden sairauksien piinaamia, pistää ihan vihaksi japanilaiset ja heidän kasvatusperiaatteet. Mutta kai se ulkonäkö on kaikkein tärkein...
    Anteeksi avautumiskommentti, tää lähtee nyt räntäsateeseen koiraotuksen kanssa. Mutta jatkan blogisi seuraamista, keep it up! :)

    VastaaPoista
  4. Kiitoksia :) Valitettavasti muu maailma tulee Suomeen nähden valovuosien päässä koirien terveysasioissa. Koirien tutkiminen on lastenkengissä ja siihen ei pahemmin kasvattajilla ole mielenkiintoa ainakaan Japanissa, tätä monet ulkomaan koiratututkin kironneet kuin myös ihmiset täällä kotimaassa. Onneksi FCI alkaa pikkuhiljaa heräilemään tälle vuosituhannelle näissä asioissa, mutta hidastahan se on. Mutta eteenpäin vaikka askel kerrallaan :) Ja toivottavasti saataisiin roturisteytys projekti käyntiin, koska se on jo iso askel kohti parempaa tulevaisuutta, vaikka mikään oikotie onneen se ei ole!

    VastaaPoista
  5. Totta, shibojenkin kohdalla saa aina jännätä japanintuontien kohdalla, että miltä ne terveystulokset näyttää kun ei niitä koiria kukaan siellä Japanissa tutki. Joskus tuleekin onneksi hyviä tuloksia, joskus sitten todella huonoja ja kalliiksi tullut, jalostustarkoitukseen tuotettu koira joudutaan jättämään tyystin käyttämättä.

    Ja olen samaa mieltä tuosta roturisteytyksestä, se ei ole se suora ratkaisu kaikkiin ongelmiin, mutta se on askel edes johonkin suuntaan! Hyvään tai huonoon, sitä ei voi nähdä ellei kokeile. Ja minä en itse näe syytä miksei sitä voisi kokeilla. Eikös akitaa ole ajateltu yhdistää shibaan? Tai jotain luin vanhalta foorumilta, että shiba tai länsi(?)siperianlaika olivat pohdittuja vaihtoehtoja, mutta shiba taitaisi kuitenkin olla se parempi vaihtoehto, kuitenkin ovat akitan kanssa ns sukulaisrotuja. Olisi kyllä hyvin mielenkiintoista nähdä joku päivä shibakita. :D Niin ja osaatko vastata, onko tätä roturisteytystä joku akitayhdistyksessä ajamassa tälläkin hetkellä, vai onko asia pistetty vain mietintämyssyyn ja otetaan esille vuosikokouksessa?

    VastaaPoista
  6. Shiba on valittu rotu ja tätä puoltaa hyvin monet asiat (joista koitan kirjoitella jossain vaiheessa myös tekstiä, kun pitkä litania :D ). Laikat tiputettiin pois vaihtoehdoista pitkälti erilaisen käyttötarkoituksen ja perinnöllisten sairauksien vuoksi jne. Roturisteytystä ollaan viemässä kyllä eteenpäin mutta tällä hetkellä isoin kompastuskivi on ollut se, mistä löytää sopiva narttu ja tekijä. Muutama vaihtoehto tässä on ja toiveissa olisikin saada hakemukset eteenpäin mahdollisimman pian. :) Tätähän ei varsinaisesti tarvitse käsitellä vuosikokouksessa, mutta hakemukselle olisi hyvä saada niin hallituksen kuin JTK:n siunaus ennen kuin paperit laittaa eteenpäin noille ylemmille tahoille :)

    VastaaPoista
  7. Joo ajattelin itsekin että shiba olisi se järkevin yhdistelmäpari akitalle, lykkyä pyttyyn teille roturisteytyksen toteutumiseen! Toivottavasti myös sopiva risteytysuros löytyy. :)
    Kennelliitto nyt on mitä on mutta toivottavasti sielläkin valkenee, miten tukalassa tilanteessa akita on tänäpäivänä. Jos heiltä tulee kieltävä vastaus risteytykselle niin sitten onkin kivempi juttu..
    Ja kirjoita ihmeessä lisää tästä shibaristeytyksestä, täällä ollaan ainakin kiinnostuneita aiheesta ja paljon! :)

    VastaaPoista
  8. Onneksi meillä on useita kasvattajia ja harrastajia jotka ovat perehtyneitä kumpaiseenkin rotuun joten uroksen löytäminen tässä tuntuu olevan se helpoin askel :D Kennelliitto tosiaan on tänä päivänä varsin myönteinen roturisteytyksiä kohtaan, onhan se yhtenä kohtana myös uutta jalostusstrategia ohjeistusta. Isoin ongelma tulee olemaan meidän kohdalla Japani koska he tuskin ovat suostuvaisia roturisteytykseen ja näin ollen likaamaan puhtaan akitan perimää -.- Mutta joo, koitan näistä kaikista naputella ihan oman tekstinsä kunhan tässä kerkiää :D Saikulla kyllä joo, mutta yhdistyksen vuosikokous valmistelut ym pitää kiireisenä ^^

    VastaaPoista
  9. No sehän on hienoa jos kennelliiton kanta on myönteinen! :) Mutta tuota en tiennytkään että rodun alkuperämaasta pitää myös anoa lupa.. Taitaa vaikeuttaa asioita hieman.. Ei taida auttaa edes se, että ollaan yhdistämässä akitaa toiseen japanilaisrotuun. Siitäkös varmaan japsit siemaisisivat vihreät teet väärään kurkkuun jos anottaisiin lupaa johonkin akitan ja suomenpystykorvan risteytykseen :D Mutta tosiaan, toivotaan parasta sieltä japskien suunnalta, ettei tosiaan tule sitä "te länsimaalaiset ja teidän ilmastonne aiheuttavat kallisarvoiselle rodullemme sairauksia"-tyyppisiä vastauksia...
    Ja ei tarvitse kiirehtiä, etenkään sairaana :) Milloin teillä pidetään vuosikokous muuten?

    VastaaPoista
  10. No mitä ei se ole suoranainen vaatimus, mutta se olisi hyvä olla. Kennelliitto katsoo sen melko vahvaksi tekijäksi roturisteytyshakemuksissa. Ikävä kyllä se on melko poliittinen teko, koska tuskin meidän kennelliitto haluaa pistää välejä poikki nöiden rotujen kotimaiden kanssa koska tämä voi sitten tulevaisuudessa hankaloittaa montaakin asiaa. Kuten nyt esimerkiksi tuontikoirien saamista :/ Mutta toivotaan, että Japsit ovat avoimia tälle vaihtoehdolle ja tajuavat kuinka tärkeää se on. Meillä on vuosikokous helmikuun lopulla talvipäivien yhteydessä :)

    VastaaPoista
  11. Sinä kun olet aiheeseen perehtynyt, niin kiinnostaa tietää lukeutuuko myös Seihoh of Juntai-doh SA-kantajiin? Akita pedigreen mukaan sillä ei ainakaan ole suvussaan Ise Unryua. Italiassa näkyvät akita pedigreen mukaan myös linjanneen sen tyttäreen Nagasaki go no Shatsukoon (jonka emänkään takana ei ole Ise Unryua vaan jenkkikoiria) ainakin kerran astuttamalla ko. koiran sen omalla pojalla. Voisiko Italiasta löytyä vielä tänäkin päivänä akita jolla ei ole Ise Unrya sukutaulussaan noiden linjausten ja jenkkivaikutteisen sukupuun ansiosta? Yleensä olen linjasiitosta vastaan, mutta jospa Seihoh of Juantai-dohiin perustuneiden linjauksien kohdalla on sattunut käymään tuuri eikä ko. koira ole sairauden kantaja, voisi se linjaus hyvällä lykyllä olla onni onnettomuudessa.

    VastaaPoista
  12. Seihoh of Juntai Doh ei tietääkseni kuulu SA tai VKH kantajiin, mutta sen jättämistä "linjoista" monessa on kyseisiä ongelmia tavattu. Toki näissä sairaudet voi tulla melkein mistä vain. Vaikka Ise ei suoraan Seihohin takaa löydy, löytyy sieltä kuitenkin samoja koiria mitä Isen takaa löytyy. Joten varsinaisesti eri sukuisesta koirasta ei voi tässä tapauksessa puhua. Ei kannata siis tuijottaa pelkästään Iseä, vaikka tässä artikkelissa suurimmaksi osaksi kyseisestä koirasta puhunkin, vaan katsoa laajempaa kuvaa.
    Seihohin yhdellä Suomalaisella jälkeläisellä on myös D:n lonkat, muiden jälkeläisten lonkkatuloksiin en ole perehtynyt. Suomessa on myös kohtuu paljon Seihohin jättämiä linjoja ja sen jälkeläisiä monen polven takaa. Kuin myös Seihohin veljeen Daigohiin voi törmätä sukutauluja läpi käydessä.
    Toki ennen risteyttämistä toiseen rotuun, akitan tilanteelle ainoana ensiapuna toimii rodun geenipoolin mahdollisimman laajana pitäminen. Eli ainakin paperilla kannattaa sukutauluja tutkia vähintään 10 polvella ja pyrkiä pitämään sukusiitosprosentti mahdollisimman alhaisena. Koirien geenitestaaminen on myös yksi hyvä keino tähän. MyDogDNA geenitesti antaa tähän oivan apuvälineen ja täältä näkee akitojen tämän hetkistä tilastotietoa http://www.mydogdna.com/fi/rotujen-terveys/151/akita-inu

    VastaaPoista