Ajattelin laittaa sivuille vielä hieman esittelyä itsestänikin, koska kaikki eivät välttämättä koirista heti tunnista.
Olen nuorehko nainen Savonmaalta, myöhemmin sitten vakavasti kainuulaistunut ja sittemmin Helsinkiin päätynyt töiden myötä. Koiria meidän perheessä ja suvussa on ollut aina. Pisimpään perhepiirissä on pyörinyt sileäkarvaiset kettuterrierit joista vanhemmasta polvesta on enää yksi jäljellä. Siskoni sk.ärrieri onkin jo 14-vuotias ikäneito. Nykyiseltään meidän lähiperheestä löytyy koiria siitä chihusta malikkaan, eli kirjo on melkoinen. Ja koska meillä kaikilla on koiria tuottaa se monesti päänvaivaa kun kaikilla on enemmän tai vähemmän kovatahtoisia koiria jotka ei niin helposti muiden koirien kanssa tule juttuun. Kait sitä itepäiset savolaiset hankkii myös itsepäisiä koiria.
Akitoihin tutustuin itse jo salakalavasti lapsena, kun suosikki piirrettyni monien muiden tapaan oli Hopeanuoli, mikä ei varmaan erillistä selittelyä kaipaa. Jos et tiedä tätä animea, niin KVG. :P Akitoistakin aloin kyseisen sarjan vuoksi ottamaan tarkempaa selvyyttä, mutta en voi sanoa, että se olisi ollut syy koiran hankkimiseen. On tuota omassakin menneisyydessä tullut mentyä ns perse edellä puuhun ja virheistä on opittu. Serkulla oli myös iso vaikutus siihen, että koiraa ei vain tuosta noin vain otettu vaan rotuihin tutustuttiin laajemminkin. Parempi niin kun itse aiheutti meikäläisen koirakuumeen silloin kun hankki sen suloisen pienen böserööni pennun 2000-luvun alkupuolella.
Mutta joka tapauksessa, rotuun alettiin tutustumaan ja tänä päivänä ei voi kuin silmiään pyöritellä omalle typeryydelle. Silloin katselin ihastuksissani AKIHO koiria ja ajattelin, että onpa hienoa kun nämä on niitä puhtaita rotukoiria! Nyt voisin mennä aikakoneella ajassa taaksepäin ja potkaista itseäni persauksille. Tahdoin silloin japanintuonti nartun, mahdollisimman tumman brindlen joka olisi tietenkin AKIHO-rekisterissä ja vallattoman upea ja mahtava. No kuinkas sitten kävikään... Rotuun tutustuessani olin myös tutustunut Kajaanilaiseen kasvattajaan, joka sattui olemaan samassa koulussakin vielä. Kaikki varmaan arvaa kenestä puhe, no Meriläisen Astasta (Kennel Lukitarin) tietenkin. Astan ja kaverini äidin kautta (jolla silloin oli Aiko) sain kuulla komeasta akita-herrasta joka etsii kiireellisesti kotia. Kuulemma upea koira ja vielä Astan ensimmäisen pentueen pentujen isä. Totesin, että minähän en sen anna monttuun mennä vaan meille se tulee. Vaikka äitini oli päättänyt, että meille ei koiraa tule enää. No siinä aloitettiin sitten tehokas väsytys kamppanja ja lopulta suostuttiin koeajalle. Näin Raj siis muutti meille tammikuussa 2004. Unelmat korvaantuivat neljä-vuotiaalla punaisella kodinvaihtaja uroksella, joka kyllä on ollut unelmien täyttymys (ainoastaan terveys voisi olla parempi!).
Voi sanoa, että siitä se sitten lähti. Rajn myötä ollaan opittu paljon ja varsinkin nöyryyttä tullut paljon. tosin mielipiteeni sanon suoraan ja niiltä jotka on eri mieltä vaadin hyvät perustelut sille, että miksi. Kukaan ei ole aina oikeassa ja sen toisen mielipiteestä voi oppia paljon. Musta-tuntuu jutuille en pahemmin anna painoa, vaan perustan omat mielipiteeni omiin kokemuksiin ja tutkittuihin faktoihin. Itsekin sortunut aikoinaan niihin samoihin aloittelevien koiraharrastajien typeryyksiin, mitkä nyt saavat meikäläisen punastumaan ja nolostumaan. Mutta se kaikki kuuluu kasvamiseen. Todennäköisesti joskus kymmenen vuoden päästä toivon voivani potkaista tämän päivän itseäni persauksille, mutta toivotaan ettei niin sentään käy, mutta kuten todettu niin koirahommissa oppii aina jotain uutta ja koskaan ei voi mitään sanoa varmaksi tai lukea kuin piru raamattua.
Luottamustehtävät ja muut toimet koirien parissa
Kehäsihteerikoulutus 2005 (en muista vuotta ihan varmaksi, mutta jossain noilla main)
Akita ry hallituksen jäsen 2010
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2010
Akita ry jalostustoimikunnan sihteeri 2010
Akita ry sa-vastaava 2010 (toimessa edelleenkin)
Akita ry hallituksen jäsen 2011
Akita ry hallituksen varapuheenjohtaja 2011
Akita ry hallituksen sihteeri 2011
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2011
Akita ry jalostustoimikunnan puheenjohtaja 2011
Suomen kennelliiton kasvattajanperuskurssi 2011 (haha, joo, menin vähän takaperin tämän homman :D )
Heti ry seminaari työryhmä 2011-2012
Akita ry hallituksen jäsen 2012
Akita ry hallituksen sihteeri 2012
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2012
Akita ry jalostustoimikunnan puheenjohtaja 2012
MEJÄ-kurssi 2012
Suomen kennelliiton kasvattajanjatkokurssi 2012
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2013
Heti ry seminaari työryhmä 2013
SKL Jalostusneuvojien peruskurssi 2013
Suomen Valjakkourheilijoiden liitto ry hallituksen jäsen 2014
Tähän en jaksa luetella niitä peruskursseja ja seminaareja ym mihin on vuosien mittaan osallistuttu. Ei kaikkia edes itse enää muista, kun alkaa vanhaksi tulemaan. Muinaisorava.
 |
| Pikku-Paavo, minä ja Raj vanhalla työpaikalla Kuva: Henri Finer |
Olen nuorehko nainen Savonmaalta, myöhemmin sitten vakavasti kainuulaistunut ja sittemmin Helsinkiin päätynyt töiden myötä. Koiria meidän perheessä ja suvussa on ollut aina. Pisimpään perhepiirissä on pyörinyt sileäkarvaiset kettuterrierit joista vanhemmasta polvesta on enää yksi jäljellä. Siskoni sk.ärrieri onkin jo 14-vuotias ikäneito. Nykyiseltään meidän lähiperheestä löytyy koiria siitä chihusta malikkaan, eli kirjo on melkoinen. Ja koska meillä kaikilla on koiria tuottaa se monesti päänvaivaa kun kaikilla on enemmän tai vähemmän kovatahtoisia koiria jotka ei niin helposti muiden koirien kanssa tule juttuun. Kait sitä itepäiset savolaiset hankkii myös itsepäisiä koiria.
Akitoihin tutustuin itse jo salakalavasti lapsena, kun suosikki piirrettyni monien muiden tapaan oli Hopeanuoli, mikä ei varmaan erillistä selittelyä kaipaa. Jos et tiedä tätä animea, niin KVG. :P Akitoistakin aloin kyseisen sarjan vuoksi ottamaan tarkempaa selvyyttä, mutta en voi sanoa, että se olisi ollut syy koiran hankkimiseen. On tuota omassakin menneisyydessä tullut mentyä ns perse edellä puuhun ja virheistä on opittu. Serkulla oli myös iso vaikutus siihen, että koiraa ei vain tuosta noin vain otettu vaan rotuihin tutustuttiin laajemminkin. Parempi niin kun itse aiheutti meikäläisen koirakuumeen silloin kun hankki sen suloisen pienen böserööni pennun 2000-luvun alkupuolella.
 |
| Helmi ja Raj meidän kesämökillä kesällä 2004 |
Mutta joka tapauksessa, rotuun alettiin tutustumaan ja tänä päivänä ei voi kuin silmiään pyöritellä omalle typeryydelle. Silloin katselin ihastuksissani AKIHO koiria ja ajattelin, että onpa hienoa kun nämä on niitä puhtaita rotukoiria! Nyt voisin mennä aikakoneella ajassa taaksepäin ja potkaista itseäni persauksille. Tahdoin silloin japanintuonti nartun, mahdollisimman tumman brindlen joka olisi tietenkin AKIHO-rekisterissä ja vallattoman upea ja mahtava. No kuinkas sitten kävikään... Rotuun tutustuessani olin myös tutustunut Kajaanilaiseen kasvattajaan, joka sattui olemaan samassa koulussakin vielä. Kaikki varmaan arvaa kenestä puhe, no Meriläisen Astasta (Kennel Lukitarin) tietenkin. Astan ja kaverini äidin kautta (jolla silloin oli Aiko) sain kuulla komeasta akita-herrasta joka etsii kiireellisesti kotia. Kuulemma upea koira ja vielä Astan ensimmäisen pentueen pentujen isä. Totesin, että minähän en sen anna monttuun mennä vaan meille se tulee. Vaikka äitini oli päättänyt, että meille ei koiraa tule enää. No siinä aloitettiin sitten tehokas väsytys kamppanja ja lopulta suostuttiin koeajalle. Näin Raj siis muutti meille tammikuussa 2004. Unelmat korvaantuivat neljä-vuotiaalla punaisella kodinvaihtaja uroksella, joka kyllä on ollut unelmien täyttymys (ainoastaan terveys voisi olla parempi!).
 |
| Minä ja Raj meidän landella kesällä 2005 tai 2006 |
Voi sanoa, että siitä se sitten lähti. Rajn myötä ollaan opittu paljon ja varsinkin nöyryyttä tullut paljon. tosin mielipiteeni sanon suoraan ja niiltä jotka on eri mieltä vaadin hyvät perustelut sille, että miksi. Kukaan ei ole aina oikeassa ja sen toisen mielipiteestä voi oppia paljon. Musta-tuntuu jutuille en pahemmin anna painoa, vaan perustan omat mielipiteeni omiin kokemuksiin ja tutkittuihin faktoihin. Itsekin sortunut aikoinaan niihin samoihin aloittelevien koiraharrastajien typeryyksiin, mitkä nyt saavat meikäläisen punastumaan ja nolostumaan. Mutta se kaikki kuuluu kasvamiseen. Todennäköisesti joskus kymmenen vuoden päästä toivon voivani potkaista tämän päivän itseäni persauksille, mutta toivotaan ettei niin sentään käy, mutta kuten todettu niin koirahommissa oppii aina jotain uutta ja koskaan ei voi mitään sanoa varmaksi tai lukea kuin piru raamattua.
Luottamustehtävät ja muut toimet koirien parissa
Kehäsihteerikoulutus 2005 (en muista vuotta ihan varmaksi, mutta jossain noilla main)
Akita ry hallituksen jäsen 2010
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2010
Akita ry jalostustoimikunnan sihteeri 2010
Akita ry sa-vastaava 2010 (toimessa edelleenkin)
Akita ry hallituksen jäsen 2011
Akita ry hallituksen varapuheenjohtaja 2011
Akita ry hallituksen sihteeri 2011
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2011
Akita ry jalostustoimikunnan puheenjohtaja 2011
Suomen kennelliiton kasvattajanperuskurssi 2011 (haha, joo, menin vähän takaperin tämän homman :D )
Heti ry seminaari työryhmä 2011-2012
Akita ry hallituksen jäsen 2012
Akita ry hallituksen sihteeri 2012
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2012
Akita ry jalostustoimikunnan puheenjohtaja 2012
MEJÄ-kurssi 2012
Suomen kennelliiton kasvattajanjatkokurssi 2012
Akita ry jalostustoimikunnan jäsen 2013
Heti ry seminaari työryhmä 2013
SKL Jalostusneuvojien peruskurssi 2013
Suomen Valjakkourheilijoiden liitto ry hallituksen jäsen 2014
Tähän en jaksa luetella niitä peruskursseja ja seminaareja ym mihin on vuosien mittaan osallistuttu. Ei kaikkia edes itse enää muista, kun alkaa vanhaksi tulemaan. Muinaisorava.
