Eilen tuli taas musertavia uutisia koiramaailmasta kun jo valmiiksi sa-sairaalla koiralla todettiin myös vkh. Toivoa ei koiralla juurikaan ole tämän taudin kanssa. Suurin osa sairastuneista koirista pääsee koirien amerikkaan muutamassa kuukaudessa sairastumisen jälkeen. Tämä saa taas miettimään, että miksi näiden kanssa jaksaa vieläkin taistella. Kun kuuntelet koiran omistajaa surun murtamana ja itsekin itket kun tunnet toisen tuskan ja mietit entä jos omat kokee saman kohtalon. Se saa ihmisen hyvin nöyräksi ja tuntemaan oman pienuutensa.
Toivon, että kaikki akitaharrastajat miettisivät näitä asioita kun koiraa ovat hankkimassa tai pentuetta tekemässä. Kasvattajana sinä olet vastuussa siitä surusta ja murheesta mikä voi tulla kasvateillesi. Oletko valmis siihen vastuuseen? Miten autat surun murtamaa kasvatin omistajaa joka itkee sinulle puhelimessa, että nyt se on menoa? Voit itkeä mukana ja auttaa parhaan kykysi mukaan, mutta tuskaa ei sillä saa pois eikä menetettyä ja rakasta perheenjäsentä takaisin. Meidän pitäisi pystyä tarjoamaan koiria jotka ovat niin fyysisesti kuin henkisesti terveitä. Tällä hetkellä yhdenkään akitan kanssa tätä ei voi luvata. Voi vain varoitella, että oletko valmis siihen, että koirasi voi sairastua vakavasti ja tämän seurauksena kuolla nuorena. Toivon, että kasvattajat muistavat tämän ja toimivat sen mukaisesti. Itse kysyn näitä asioita joka ikiseltä akitaa haluavalta. Jos vieläkin haluat akitan niin ota todella tarkkaan selvää pentujen taustasta ja kysele muistakin lähteistä. Yhdistykseltä jo yksinään löytyy paljon tietoa koirien taustoista ja niin löytyy monilta harrastajiltakin.
Itse en enää puhdasta akitaa ota. Yhden allergikon kanssa olen itkuni itkenyt ja se riittää, että kakara koiran kanssa stressaan joka päivä sitä, että entä jos se sairastuu. Onko tuo rapsuttelu tai tuo pieni hetkellinen pigmentti muutos nyt joku ai-sairauksista. Tahtoisin koiran, joka olisi terve mutta varustettu akitan luonteella ja käytöksellä. Laitankin siis toiveeni tulevaan roturisteytykseen.
Toivottomalta alkaa vaikuttamaan, mutta on meillä muutama toivon kipinäkin olemassa. Geenitesti sa-sairaudelle alkaa olemaan jo melko loppusuoralla ja toivoa on, että parin vuoden sisään meillä olisi toimiva geenitesti mikä toisi ison avun kasvattamiseen. Testin avulla voisimme tehdä yhdistelmiä, joissa ei ole riskiä sairastumiselle. Mutta tämä ei ole suinkaan oikotie onneen, koska mitä todennäköisemmin sairaudet on levinneet hyvin laajasti kantaamme eikä meillä terveet koirat tule riittämään siihen että saisimme sa-vapaita koiria ja myös pidettyä yllä mahdollisimman suurta geneettistä vaihtelua. Roturisteytys toisi paljon apua tähän ongelmalliseen tilanteeseen. Rotuun tarvitaan lisää geenejä ja nopeasti. Jos asialle ei tehdä mitään ja ihmiset jatkavat vain pään laittamista pensaaseen, niin ongelmat tulevat vain lisääntymään vuosi vuodelta.
Lisätietoa tekstissä mainituista ai-sairauksista (SA ja VKH) http://www.akitayhdistys.fi/rodusta/sauds
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti