Raipen elämä ja kommellukset..

Raj tuli minulle siis neljä vuotiaana nuorena poikana, pitkä tarina jota en jaksa tähän kirjoittaa. Lähinnä tarkoitus tässä kirjoitella hieman faktoja mitä ei esimerkiksi koiranetissä herrasta näy. Mutta joka tapauksessa, ilmeisesti kodinvaihdosta johtuva stressi puhkaisi Rajlla todella pahat allergiat erilaisia punkkeja ja homeita kohtaan. Talvella ollaan täydessä turkissa ja kesällä näytetään siltä kuin olisi pahimmanlaatuinen SA. Monesti nauranut, että Rajlla onkin maailman ensimmäinen kausi SA. :P

Ensimmäisessä kuvassa Raj keväällä 2005 ja jälkimmäisessä kuvassa syksyllä 2005 kun allergia tehnyt tuhojaan ja Rajlla oli ihotulehdus kortisonin avustamana levinnyt melkein kaikkialle kropassa. 

Nyt voin tästäkin jo huumorilla kirjotella vaikka aikoinaan monet itkut väännettiin ja pelättiin pahinta. Mutta onneksi siedätyshoidot helpottivat meillä paljon Raipen elämää allergioiden parissa, siitä suuret kiitokset Tornion Euro Medi Vetille ja erityisesti sieltä lääkärillemme  Outille joka jaksoi meidän huolia ja murheita kuunnella ja onnistui myös herättämään sisimmässäni pienen tutkijan. Siitä lähtien olen tutkinut ja selvitellyt koirien jalostusta ja genetiikkaa. :D Raj oli myös hyvin suosittu asiakas siellä, koska joka ikisellä kerralla oli iloinen ja moni hämmästeli, että kerrankin näkee koiran joka on iloinen kun menee eläinlääkärille. Asiaan kyllä varmaan paljon auttoi paikan päällä saadut herkut ;)

Raj Torniossa, kerrankin pose! :D

Tänä päivänä tätä kirjoittaessa Raj on melkein 12-vuotias ja makoilee sängyssä (minun paikallani, prkl!!) hyvin onnellisesti. Ikä alkaa jo jonkin verran herralla painamaan, mutta edelleen kevyesti hypätään omaan jenkkisänkyyn ja autoon. Silmissä alkanut näkö heikkenemään ja samoin kuulokin jonkin verran heikentynyt, mutta menoa se ei pahemmin ole hidastanut. Viimeisin terveystarkastus oli vajaa kuukausi sitten ja terveeksi tuo todettiin. Vaikkakin hivenen laiskaksi, kun ensi tutkimisten jälkeen veti itsensä levyksi lattialle koisimaan. Raj ei siis turhia koskaan hätkyile, kun toteaa ettei mitään mielenkiintoista ole tapahtumassa tai herkkuja tulossa niin yleensä painuu jonnekin koisimaan.