Raipe rakas 12-vuotta!!

Paljon onnea Raipeliini! Mittarissa on nyt vuosia kaksitoista ja niistä yhdessä ollaan kuljettu kahdeksan! Paljon ollaan nähty ja koettu. Opittu yhdessä ja toisiltamme. Tällä hetkellä itsellä ikävä on valtaisia, kun vaari on pohjoisessa hoidossa ja itse Helsingissä.

Raj on vieläkin reippaassa kunnossa. Lenkit mennään ihan samalla innolla kuin ennenkin, vaikka askel jo vähän painaakin. Hierojalle pitäisi mennä asiakkaaksi vaarin niin saisi paikkojaan vähän auki eikä kynnet kuluisi meidän maratooneilla puhki :P Alkaa ne vanhat luut jo Rajllakin hieman kolottamaan eikä kuulokaan ihan niin hyvin taida pelata kuin nuorena poikana, mutta ei se paljon menoa haittaa.

Raj talvella 2011

Maalla sitä ei tahdo pihalta saada pois kun tahtoo siellä istuksella ja makoilla. Japanilainen kun on niin ilmeisesti hakee siellä jotain sisäistä rauhaansa meditoimalla :D
Raipehan on aina ollut miesten mies ja sitä se on edelleenkin. Luonteensa puolesta se saa minut toivomaan mahdollisuutta kloonaamiselle, koska se on itse täydellisyys. Ainakin minulla ja meidän perheeseen. Raj on sosiaalinen, kaikkien ihmisten ylin ystävä. Lisätään tähän vielä ne laitapuolen kulkijat jotka on Rajn mielestä parhautta, jokainen pitää käydä tervehtimässä ja rapsutukset hakemssa, Rajhan toivoisi myös itse saavansa ihmisen sisäelimet niin voisi nauttia muiden mukana alkoholia. Tämä synttärilahja kyllä jää tänäkin vuonna saamatta, sori Raj.

Omassa laumassa Raj on suojeleva ja myös vähän noiden akkojen pompoteltavissa :P Tai sitten se ei vain vanhoilla päivillään jaksa välittää. Pavehan saa tehdä suurinpiirtein mitä vain vaarilla ja tämä ei korvaansa lotkauta. Korkeintaan tulee minun viereen seisomaan, että voisinko minä mitenkään komentaa tuota kakaraa pois kun eihän hän nyt sitä voi millään tehdä..... -.- Mutta sitten kun Rajlla menee hermot niin siinä perheen akka-koirat juoksee pää kolmantena jalkana karkuun. Joten loppuuunsa Raj on se joka viimeisen sanan sanoo, se on vain viisas mies eikä mene aukomaan päätään turhasta naisille ;) Moni mies siis saisi ottaa mallia! Anna naisten tehdä niin kuin ne haluaa niin pitkälle kuin voit, ennen kuin asiaan puutut niin säilyy rauha maan päällä eikä tarvitse kuunnella nalkutusta.

Raj ja Wilma jouluna 2011

Toivottavasti vaari saa vielä monta hyvää vuotta! Itselle elämäni koira enkä voi olla kuin kiitollinen siitä, että Raj meidän perheeseemme sattui eksymään. :)

Raj ja Paavo jouluna 2011

Harmi, ettei minulla ole nyt ihan uusia kuvia vaarista. PItää ottaa heti lisää kuvia kunhan taas samassa osoitteessa ollaan :)

Päivityksiä

Matadori-urokset tekstiin tuli tänään pieniä päivityksiä. Tuli käytyä vähän noita sukuja läpi, mistä ei aikaisemmin löytynyt tarpeeksi tietoja. Ei voi muuta sanoa taas kuin, että tieto lisää tuskaa. Aina se on tiedetty, että kaikki nämä on sukua toisilleen, mutta kun edessä on kaikki nuo mustaa valkoisella ja kuvina niin ei voi muuta todeta kuin, että onko tässä mitään järkeä? On kuin rotu olisi luotu 20-vuotta sitten tuosta yhdestä koirasta.

Tästä pääset suoraan kyseiseen juttuun. Päivitys on tekstin lopussa erillisellä merkinnällä.

Roturisteytykset

Kaikki jotka on aikaisemmat tekstini lukeneet ja osaavat laskea yksi plus yksi, ovat varmasti huomanneet kuinkä tärkeä projekti roturisteytys on akitalle. Olen kuitenkin kuullut monia seikkoja jotka puhuvat roturisteytystä vastaan.

”Ei tilanne vielä ole niin paha, etteikö sitä uusilla erisukuisilla tuonneilla pelastettaisi”

Jep, tämä on melko kattavasti kumottu aikaisemmissa teksteissäni. Erisukuisia koiria ei ole tähän maahan tullut todistettavasti kuin yhden pentueen isän muodossa ja sekin periytti jälkeläisilleen SA:ta. Tai no, riippuu tietenkin siitä miten sen erisukuisen määrittelee. Jos tuijotetaan vain koiranetissä näkyvää kolmea taikka neljää sukupolvea niin kyllähän meidänkin suomalainen kanta näyttää erisukuisilta ja sukusiitosprosentit pysyy pienenä. Mutta totuuden näkee jokainen joka vähän jaksaa vaivaa nähdä ja nettiä selata. Tilanne rodulla on yhtä paha niin amerikassa kuin euroopassa. Karu totuus vain on, että kantamme länsimaissa koostuu samojen koirien jälkeläisistä. Japanissa todennäköisesti löytyisi jotain perämetsä kasvattajia joilta ei linjoista löytyisi näitä näyttelystaroja mutta se ei vielä niistä terveitä tee. AI-sairaudet on todella, todella laajasti levinnneet kantoihimme ja ne tulevat joka puolelta vastaan pitkältä ajalta, oli sitten kyseessä ne vähemmän tunnetut brindle-linjat tai nämä punaiset sukulaiset tai sitten ihan eri sukuiset koirat. Sad but true.

”Mutta nehän olisi sitten sekarotuisia!!”

So? Eikö koiran pääasia ole olla terve ja kun nyt puhutaan seurakoirista niin ihmisen terve seuralainen? Risteytyspennut rekisteröidään kennelliittoon akitana, mutta ne menevät ER-rekisteriin kuten melkein kaikki tuontiakitatkin. Niillä on samat oikeudet osallistua näyttelyihin ja muihin harrasteisiin kuin niin sanotusti puhtaillakin akitoilla. Tosin se onkin kysymys millaista näyttelymenestystä ensimmäisen polven risteytyksen kanssa voisi tulla :D Akita ja shiba ovat kuitenkin niin lähellä toisiaan ulkonäöllisesti, että olemassa on mahdollisuus, että jo ensimmäinen sukupolvi pärjäisi mukiinmenevästi näytelmissä. Tosin näyttelyt on itselle ainakin täysin sivuseikka, kuten näkee omasta innokkaasta näyttelyissä käymisestä :P Pääasiana risteytyksessä on rodun geenipoolin laajentaminen ja parempaan terveyteen pyrkiminen.

Hyvä esimerkki siitä miten nopeasti se rodunomainen ulkomuoto tulee risteyttämällä takaisin löytyy pinsereistä. Kennel Yarracita on tehnyt jo vuodesta -97 lähtien roturisteytyksiä pinserin ja snautserin välillä. Takapakkeja aina tulee, mutta missä kasvatustyössä niitä ei tulisi. Kuitenkin tästä huolimatta, jo kolmannessa polvessa risteytyksiä löytyy Suomen muotovalion arvon saaneita koiria. Joten ei ne ihan susirumia sekarotuisia ole :P Kyseessä kuitenkin rodut jotka on rakenteeltaan samanlaisia, mutta väri ja turkinlaatu on täysin erilainen. Eli roduilla on huomattavasti suuremmat eroavaisuudet fyysisesti kuin mitä esimerkiksi akitalla ja shiballa on.

Suosittelen tutustumaan näihin risteytystyön tekijöihin

Kennel Yarracita 

Kennel Megamagee 

Tässä myös kuva bokseri-gorgi risteytyksistä.

(¼ gorgi, ¾ bokseri) 

(1/8 gorgi, 7/8 bokseri)

Rodun pystyy melko helposti näistä tunnistamaan. Sitä en sano, oliko järkeä hakemalla hakea sitä töpöhäntää, mutta risteytykseksi rodun tunnistaa helposti.

”Roturisteytyksen myötä menee maine ja kukaan ei myy enää tuontikoiria Suomeen saati halua ostaa täältä kun koirat ei ole puhtaita!”

Tämä tietenkin voi olla ikävä sivuvaikutus jos muu maailma on niin tätä vastaan. Mutta vuoden parin päästä ensimmäisestä hälinästä kukaan tuskin enää edes muistaa koko asiaa, varsinkin jos satumme saamaan tästä kokeilusta hyviä tuloksia. Asia voi jopa kääntyä niin, että ulkomaillakin kiinnostus risteytyskoiriin herää ja niitä halutaan täältä tukemaan omaa jalostustoimintaa. Vielä parempi olisi, että muu maailma tulisi meidän perässä ja alkaisi myös tekemään työtä roturisteytyksien parissa.

Onhan noista muistakin risteytyksistä välillä koko maailma ollut enemmän tai vähemmän raivoissaan, mutta kumpi on tärkeämpää. Se, että meillä olisi mahdollisesti tulevaisuudessa terveempiä koiria vai se maine muun maailman silmissä hetkellisesti? Varsinkin kun kenenkään ei ole pakko tähän hankkeeseen ryhtyä eikä näitä risteytyskoiria kasvatustyössään käyttää. Kuinka pitkälle olemme valmiita suojelemaan sitä ah, niin rakasta mainetta koiriemme terveyden kustannuksella? Itse henkilökohtaisesti toivotan muulle maailmalle tervemenoa helvettiin, jos muu maailma ei kykene tätä projektia suvaitsemaan ja antamaan arvoa tälläiselle kokeilulle. Meidän rotumme ei menetä yhtään mitään roturisteytyksessä, mutta voi saavuttaa todella paljon terveydellisesti ja jopa luonteensakin puolesta. Rotupuhtaus alkaa olemaan meikäläisen korvissa jo kirosanaan verrattavissa. Asia mitä yksi herra tuolla Saksanmaalla aikoinaan huuteli kovinkin isoon ääneen :P Heil AKIHO! Vai miten se menikään..

Ja loppuun vielä maininta, että nämä tekstit on omia pohdintojani, eivätkä suinkaan edusta yhdistyksien mielipiteitä ym joiden toiminnassa olen mukana. Ettei mitään väärinkäsityksiä syntyisi ;) En myöskään ole puhdasrotuisia koiria vastaan, mutta vastustan sitä ajatusmaailmaa, että ainoa oikea koira on puhdasrotuinen eikä muita vaihtoehtoja ole olemassa.

Seuraavassa tekstissä sitten pyrin pureutumaan siihen, miten valita rotu ja koirat roturisteytykseen. Esimerkkinä meidän oma projekti siis. Akita-shiba risteytys.

Paavo the Paholainen kaksi wee!! Two-years old Demon!

Nyt vasta pääsin blogiin käsiksi niin meidän vauvan synttärionnittelut ovat myöhässä! Onneksi kettu ei tajua asiaa itse, eikä kerkiä murjottamaan. Mutta niin se vain on aika mennyt ja pikkukoira on nyt muka isokoira. Isoa tuosta ei kyllä saa tekemälläkään kun ukkiinsa ja isäänsä vertaa :D  Toisaalta, on ihan hyväkin, ettei tuo tasmanian tuholainen ole yhtään isompi koska jälkikin olisi varmasti sen mukaista.

Meidän vauva paholainen väsyneenä, kerrankin.
Kuva: Mika Hietala 

Ei Paapoa aikuiseksi voi sanoa, pentu se on edelleenkin ja jos äitiinsä tulee niin aikuiseksi kasvaa ehken joskus kahden vuoden päästä. Tai tällä hetkellä Pave on päässyt jo murrosikäisen kiukuttelevan teinin tasolle, ei suinkaan enää uhmaikäinen muksu. Toinen mörkökausi on ilmeisesti menossa (joo, Pave on vähän hidas..) koska suurin osa ihmisistä on nyt paholaisen mielestä massamurhaajia tai vähintäänkin epäilyttäviä huijareita ja suhtautuu karsaasti melkein kaikkiin kun ennen suurin osa otettiin vastaan avosylin huskymaisesti pomppien. Katselee vain alta kulmiensa ja tuhisee paheksuvasti. Niin Paapoa....... Energiaa on kuin pienessä kylässä, mikä on itselle tällä hetkellä haastavaa kun toipilaana olen. Tosin muutama päivä takaperin sain lääkäriltä jo luvan alkaa kuntoilemaan ja rasittamaan itseäni! Wohoo, eli jaksetaan jo kävellä kilometri ennen kuin meikä haukkoo happea kuin kala kuivalla maalla. Onneksi koirapuisto on tuossa vieressä missä voi juoksuttaa meidän pientä shakaalilasta.

Syksyllä Pavella oli jonkin verran kutinaoireita, mistä tuli erinäisiä kaljuja kohtia, mutta tarkkaa syytä ei tiedetä tälle. Tarkoitus olisi käyttää neiti nyt keväällä testeissä ja katsoa mitä sieltä mahdollisesti löytyy. Suvussa kun on allergiaa (Raj-ukki) ja siskollakin todettiin viime vuonna allergioita joten hyvin mahdollista on, että ne on Pavellakin sitten allergiaa. Mutta sen näkee sitten, muitakin syitä voipi olla. Kuten esimerkiksi syksyn rapakelit, mitkä Helsingissä aiheutti monille koirille iho-ongelmia, tylsyys ja tarve purkaa energiaa johonkin, koska itse olen ollut syyskuusta lähtien toipilaana (ensin mursin häntäluuni ja sitten tämä keuhkosarkoidoosi) niin elukatkin on saaneet vähemmän liikuntaa ja aktiviteetteja.

Paholaisen uusi harrastus. Hiihto. Tai ehken parempi sanoa välineurheilu. 

Pahoittelen sekavaa tekstiä, tällä kertaa en jaksa tätä oikolukea miljoonaa kertaa, joten tästä löytyy se noin biljoona kirjoitusvirhettä :D Lukihärönen kun kirjottelee niin näin käy aina. Koitan muokkailla tätä kun armaat kriitikkoni tämän lukevat ja nakkelevat korjauksiaan sormiaan heristäen. Luff ya guys!

Paavo Thö Sakemanni /Paavo the German Shephard

And something also in English! Our little Demon Paavo is now two years old! She should be adult now, but she is still our baby. Or now could say she is our grumpy teenager. She is having her second boogeyman-season now, yes she is little bit slow. She thinks now that everyone must be somekind of serialkillers and she will just look under her brows and snort. Hopefully she gets back to normal soon! Normally she goes to people jumping like happy husky. She is full of energy what is problematic to me at the moment because my own shape is really bad because this lugn sarcoidosis. But luckily I have dogpark near so I can go there and make her run!

But yeah, there was something in English now! Sorry about my bad writing, just writing with the flow and not checking mistakes! I will check those later. Feeling too lazy now. In the future I try to write more stuff in English also, mainly focusing to my own dogs and my favorite subject genetics and breeding.

But yeah, I wish that everyone will have great year 2012! Hopefully the world wont end :D

Matadori-urokset - mitä ne ovat ja miten ne vaikuttavat jalostukseen?

On sanottu moneen kertaan, että tuonnit ovat ratkaisu akitan jalostuksessa ja sen tulevaisuuden pelastamisessa. Tämä on toki osittain totta, mutta vain silloin jos saamme maahan erisukuisia tuonteja. Suomalaisen ja myös Eurooppalaisen kannan taustalta löytyy yksi tietty koira lähes jokaisesta linjasta, mitä voi tarpeeksi pitkälle 80-lukua seurata. Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha syntyi vuonna 1988 ja se oli todella komean punainen uros jota käytettiin paljon jalostukseen tästä syystä.

Sukuja tutkiessa tulisi olla tiedossa jalostuskoirien suvut useamman sukupolven taakse, mutta useimmille tuontikoirille ei ilman salapoliisityötä saa kuin kolmen polven sukutaulun. Kolmesta polvesta ei selviä kuin ihan kaikista räikein sukusiitos ja useimmiten kauempaa taustalta löytyykin paljon samoja tuttuja nimiä, eli juurikin ns. matadoreja.

Tuonneista 2000-2011

KoiraNetin tietojen perusteella tuontiakitoja tällä aikavälillä on Suomeen tullut 60 koiraa, joista 11 koiralla ei ole tarpeeksi sukutietoja järjestelmässä, jotta voitaisiin todeta niiden olevan todella erisukuisia ja yksi näistä 60 koirasta on amerikanakita. Yhdellä koiralla yhdestätoista löytyy suvusta Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshan emänisä ja kaikkien tuontikoirien takaa löytyy noin 10.polven sisällä itse Ise Unruy Go. Kyseinen koira löytyy monesta eri linjasta koiriemme takaa, kun sukutauluja tutkii tarpeeksi pitkälle. Muita paljon käytettyjä koiria on Tohgoku of Shimoda Kurofune (Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshan poika), Hokuto Go Kisarazu Shirai Kensha (jonka takaa löytyy myös Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha) ja Kakusui Go Tezuka Kensha (jonka takaa löytyy Tohgoku of Shimoda Kurofune) . Koiriemme suvuissa ilmenee muitakin paljon käytettyjä uroksia, mutta jotta tämä pysyisi jotenkin kasassa keskitymme vain näihin tiettyihin linjoihin, koska levinneisyytensä puolesta jo nämä riittävät tekemään melkein koko kannastamme sukulaisia keskenään.

Yhdestätoista koirasta joiden sukutietoja ei löytynyt tarpeeksi, jalostukseen on käytetty kahdeksaa koiraa, joista yhden suku ei ole jatkunut 1. polven jälkeen. Kahdella koiralla näistä kahdeksasta on tehty kaksi pentuetta (uusintayhdistelmä). Muuten nämä jalostukseen kätetyt koirat on jatkaneet sukua koirien kanssa, joiden taustalta löytyy myös Ise Unryu Go.

Jalostukseen käytetyt urokset 2007-2011

Kahdeksasta eniten käytetyimmästä uroksesta kolmella ei ole sukutietoja tarpeeksi pitkälle, jotta niiden voitaisiin sanoa todella olevan erisukuisia. Muilla uroksilla suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha ja Tohgaku of Shimoda Kurofune. Neljältä urokselta löytyy taustalta myös Hokuto Go Kisarazu Shirai Kensha.

Pitemmällä aikavälillä 2000-2011

Jalostukseen on käytetty tällä aikavälillä 36 eri urosta, joista kahdeksalla ei ole tiedossa tarpeeksi sukutietoja jotta niiden voitaisiin sanoa olevan erisukuisia. Yksi näistä koirista on amerikanakita ja sen jälkeläisistä vain yksi on jatkanut sukuaan koiran kanssa, joka on sukua Ise Unruy Go Ise Meiwa Kenshalle. Näistä kahdeksasta koirasta kahden sukua ei ole jatkettu ensimmäisen pentueen jälkeen. Sukuaan jatkaneista koirista kaksi on yhdistetty narttuihin, joiden sukuja ei tunneta niin pitkälle jotta voitaisiin sanoa niiden olevan eri sukusuisia, muut yhdistelmät oli narttujen kanssa jotka ovat sukua Ise Unryu Go Ise Meiwa Kenshalle. Yhden jalostukseen käytetyn uroksen sukutaulusta ei löydy 80-luvun alkuun mennessä koiria, jotka olisivat sukua suurimmalle osalle Suomen kannasta. Valitettavasti tämän uroksen jälkeläisistä kaksi on sairastunut SA:han, joten se on tämän sairauden kantaja ja periyttäjä. Uroksen jälkeläisiä on kyllä käytetty jalostukseen, mutta jalostuksessa on käytetty vain koiria joiden suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha.

Jalostukseen käytetyt nartut 2007-2011

Kahdeksasta eniten jalostukseen käytetyistä nartuista yhdellä ei ole sukutietoja tarpeeksi pitkälle, jotta sen voitaisiin sanoa varmasti olevan erisukuinen. Kaikilla muilla nartuilla suvuista löytyy Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha. Neljällä nartulla myös taustalta löytyy Tohgaku of Shimoda Kurofune.

Ja nartut pitemmällä aika välillä 2000-2011

Jalostukseen on käytetty tällä aikavälillä 46 eri narttua joista kuudella ei ole tiedossa tarpeeksi sukutietoja, jotta niiden voitaisiin todeta olevan erisukuisia. Kaksi näistä nartuista on täyssisaruksia eri pentueista (uusintayhdistelmä). Yhdellä nartulla on tehty kaksi pentuetta uroksen kanssa jonka sukutietoja ei tunneta tarpeeksi, jotta sen voitaisiin sanoa olevan erilinjainen ja yhdellä nartulla on tehty pentue uroksen kanssa jonka sukutietoja ei tunneta tarpeeksi jotta sen voitaisiin sanoa olevan erisukuinen. Muuten nämä kuusi narttua on astutettu uroksilla, joiden suvusta löytyy paljon käytty Ise Unryu Go Ise Meiwa Kensha. Kaikki muut jalostukseen käytetyt nartut ovat itse sukua suuresti käytetylle Ise Unryu Go:lle.

Joten summa summarum; suurinpiirtein koko suomalainen kanta on sukua keskenään enemmän tai vähemmän. Geneettisesti tämä näyttää todella huolestuttavalta. Vaikka sukupolvien välillä tapahtuu ajan myötä mutaatioita, ei se tätä tilannetta paljon paranna, koska sukupolvia ei ole läheskään tarpeeksi tähän ja mutaatioita tapahtuu geeneissä äärimmäisen harvoin. Pieni toivon kipinä erisukuisiin koiriin kuitenkin elää, koska eräät kasvattajat rodun kotimaassa kasvattavat vain jotain tiettyä väriä, eivätkä helpolla sotke esimerkiksi brindleen punaisia koiria. Muutaman koiran taustalta, joiden suvuista ei ihan tarpeeksi pitkälle löytynyt tietoja, on pitkiä brindlelinjoja ja voi olettaa, että näiden koirien taustalta ei löydy 80-luvultakaan muita kuin brindlejä. Ainakin näin voi toivoa, varmuutta ei ole ennen kuin suvut saadaan tietoon, mutta silti tässä on kyseessä vain muutaman koiran poikkeama meidän kotimaamme akitakannassa, eikä tämä paranna pahemmin sitä lähtökohtaa, että koko rotu on vain muutamasta kantakoirasta kehitetty.

Tilanne muualla maailmassa.

Kaikkia tietoja koirien suvuista ei ole täysin tiedossa, eikä tiedossa ole myöskään kaikkia Eurooppaan tuotuja koiria. Mutta kun sukutauluja tutkii esimerkiksi viimeiseltä kymmeneltä vuodelta, niin suurin osa koirista joiden sukutaulut on tiedossa tarpeeksi pitkälle ovat sukua näille samoille koirille, joille suomalainenkin kanta on sukua. Tämän vuoksi on äärimmäisen vaikeaa löytää tuonteja jotka olisivat erisukuisia suomalaiseen kantaan nähden. Japanissa on siis saatu todellinen jalostuksellinen pullonkaula aikaiseksi 80-90-luvuilla, eikä tilanne tunnu menevän parempaan suuntaan, koska näiden paljon käytettyjen urosten tiettyjä jälkeläisiä käytetään tänä päivänä myös todella laajalla rintamalla Japanissa. Huolestuttavaa tilanteessa on myös se, että Suomeen jalostuskäyttöön tuotua Dairin Go Fukuoka Tokuhisaa on käytetty Japanissa todella paljon jalostukseen ja useita sen jälkeläisiä on tuotu Eurooppaan ja käytetty jatkojalostukseen. Suomessa koiran jälkeläisiä on sairastunut autoimmuunisairauksiin joten tiedämme, että kyseinen koira periyttää ai-sairauksista SA:ta. (HOX! Tähän kohtaan tarkennus sivun alalaidassa!)

Jos sukujen tutkimiseen on käytössä pelkästään Suomen Kennelliiton KoiraNet, niin meille ei todellakaan paljastu koko karu totuus, koska koirien sukutietoja ei ole läheskään tarpeeksi pitkälle kyseisessä järjestelmässä. Tämän vuoksi onkin hienoa, että tänä päivänä löytyy myös joitain maailmanlaajuisia tietokantoja, joihin harrastajat keräävät omatoimisesti koirien sukuja ja tietoja. Toki tämä lisää myös virheiden mahdollisuuksia, koska kuka tahansa voi tietoja käydä lisäämässä ja muuttamassa.

Mutta pelkän KoiraNetin tietojenkin pohjalta voidaan kerätä sen verran kattavaa tietoa, että tällä hetkellä akitan jalostus maassamme on hienoisessa umpikujassa. Populaatiogenetiikassa ns. turvallinen tehollinen populaatiokoko on vähintään 100-200 ja jotkut tutkijat suosivat jopa 500 rajaa. 50 on ehdoton minimi, tämän alittavat lajit lasketaan jo uhanalaisiksi.

Maamme akitakannan tehollinen populaatiokoko sukupolvea kohti on viimeiseltä neljältä vuodelta kaavalla Ne = 4 * U * N / (U + N) on 44.

Tämä on myös optimistinen luku, koska kaavassa ei lasketa koirien keskinäisiä sukulaisuuksia. Mutta vaikka tämä arvio olisikin yläkanttiin, luku osoittaa silti sen, että kantamme ei tule selviämään omillaan vaan tarvitsemme kipeästi uutta verta, joko sellaisten uusien tuontien muodossa joilla on oikeasti jotain uutta annettavaa suvuissaan tai sitten roturisteytyksellä, mikä olisi mahdollisesti ihanteellisin ratkaisu akitan huonossa geneettisessä tilanteessa.

Lisäksi maassamme käytetään aivan liian vähän eri uroksia jalostukseen. Isien ja emien lukumäärä suhde tulisi olla ihanteellisessa tilanteessa 1 (eli yhtä monta urosta käytetty jalostukseen kuin on käytetty narttuja). Vuonna 2011 sukupolven (neljän vuoden) isä-emä suhdeluku on rodullamme 0,62 ja se on ollut viimeiset vuodet laskussa. Suositus on, että isien ja emien suhde tulisi olla vähintään 0,70.

Tämä siis tilanne Suomessa. Harmi, ettei muilla mailla ole vielä yhtä kehittynyttä jalostustietojärjestelmää kuin meillä on käytössämme täällä pienessä peräpohjolan valtiossa. Olisi mielenkiintoista päästä tutkimaan koko maailman akitakantaa yhtä hyvällä tietokannalla, mutta se taitaa jäädä unelmaksi.

TILANNEPÄIVITYS 27.1.2012
Tuossa tuli iltapuhteena käytyä sukuja taas läpi kun paljon on uusia päivityksiä tullut. Surullinen on tämä meidän tuontikoirien tilanne. kolmea lukuunottamatta kaikki muut tuontikoirat omaavat linjoissaan Ise Unruy Go:n. Tämä on todella, todella surullista katsottavaa. Jopa ne muutamat toivonkipinät mahdollisista brindlelinjoista jotka ei samaa sukus ole, karisi sen siliän tien. Jäljelle jäävistä koirista yksi toki on tuntemattomampaa brindle-linjaa, mutta se on myös periyttänyt jälkeläiselleen VKH:n. Kaksi muuta ovat punaisia uroksia, jolla ei vielä ole sukutietoja niin pitkälle tiedossa, että mitään voisi varmasti sanoa. Toinen näistä on kuitenkin myös periyttänyt VKH:ta ja sen suvusta löytyy paljon käytetty Touichi Noshiro Senjusou. Toinen näistä uroksista ei ole periyttänyt Suomeen ai-sairauksia ja se itsekin on veteraani-iässä ja terve. Taustalta ei vielä löydy muita samoja koiria kuin Touichi Noshiro Senjusoun isä Tochi No Arashi Go Ousow.


TILANNEPÄIVITYS 31.5.2012
Heti alkuun täytyy avata hieman aiemmassa tekstissä ollutta kohtaa Dairin Go Fukuoka Tokuhisasta. Tekstissä puhuttiiin Dairinin jälkeläisistä ja tällä tarkoitettiin sen jälkeläisiä useammassa sukupolvessa, ei siis pelkästään ensimmäisen polven jälkeläisiä. Tiina Vuorio ja Jenna Hellman myös ystävällisesti oikaisivat tietojani Dairinin taustasta sen verran, että ei ole varmaa tietoa siitä, kuinka monta pentuetta Dairinilla on Japanissa. Mutta joka tapauksessa, Dairin löytyy usean keski-eurooppalaisen akitan takaa ylemmissä polvissa ja sen SA-kantajuus paljastui vasta jalostuskäytössä Suomessa. Tämä oli vain esimerkki siitä kuinka helposti mahdolliset kantajuudet leviävät, kun tietoa tulee hitaasti julkisuuteen. Tämä ei ollut siis sormen osoittelua mihinkään suuntaan, vaan puhdas esimerkki. Dairin oli ja on yksi hienoimmista akitoista mitä olen koskaan tavannut ja nähnyt.
Onneksi Suomessa olemme todella avoimia sairastuneista koirista ja yhdistyksen avoimelle listalle niitä on ilmoitettu todella hyvin. Muualla maailmassakin avoimet listat alkavat saamaan suosiota, kun Ruotsin akitayhdistys julkaisi oman listansa ja Saksasta tuli facebookin kautta harrastajilta omia listauksia. Parempaan suuntaan olemme siis koko ajan menossa tässäkin asiassa!
Sukupuut on hieman auenneet taas lisää näiden kolmen koiran kohdalta, joilta näytti viime päivityksen kohdalla puuttuvan Ise Unruy sukutauluistaan. Yksi uroksista, joka ei ole ainakaan vielä periyttänyt AI-sairauksia jälkeläisilleen, omaa sukupuussaan  Touichi Noshiro Senjusoun kahteen otteeseen ja sen isä  Tochi No Arashi Go Ousow on sukupuussa kerran erikseen nähtävissä. Tästä kolmikosta brindlellä uroksella ei ole vielä sukupuussaan näkyvissä Ise Unruytä eikä muitakaan punaisia paljon käytettyjä uroksia. Kolmannella uroksella löytyy Touichi Noshiro Senjusou sukupuussaan useamman kerran, mutta vaillinaisessa sukupuussa ei ainakaan vielä ole löytynyt Ise Unruyata.

Lähteet:

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmEtusivu.aspx

http://www.akitapedigree.com

http://files.kotisivukone.com/heti.tarjoaa.fi/tiedostot/artikkelit/koiranet_jalostuspohja.pdf

http://www.audacious.fi/Yhteenveto%20JALOSTUSNEUVOJIEN%20JATKOKURSSI%2010.-11.4.2010.pdf

Välillä sitten ihmisetkin sairastaa..

Allekirjoittanut sitten päätti sairastua ihan urakalla tässä juuri sopivasti joulun alla. Diagnoosit on pyörineet keuhkokuumeessa, mykoplasmassa, keuhkoklamydiassa ja vaikka missä ennen kuin päätyivät lopulta siihen, että sarkoidoosi meillä on. Marraskuun 21. päivästä lähtien tässä on sairasteltukin ja kuumetta ollut koko ajan niin ihan kiva, että saivat vihdoinkin jonkun selvyyden asiaan ja hoidot kuntoon. Tällä hetkellä jo useampi päivä sairaalassa maatessa, onneksi sain mukaan läppärin ja netin niin en ihan tylsyyteen pääse kuolemaan varsinkin nyt kun olo alkaa olemaan parempi. Pitkä aikainen sairasloma tässä vielä on edessä, että itsensä saa takaisin kuntoon, mutta jospa sitä sentäs pystyisi taas kävelemään ja olemaan ilman päivittäistä korkeaa kuumetta :D Hieman alkoi jo olemaan huolestuttavaa kun itse ei enää edes tajua jos kuumetta on yli 38 astetta kun sitä pitää normaalina lämpönä.

Tämä sairastelu myös johti siihen, että koirat lähti reilu viikko takaperin pohjoiseen mummolaan hoitoon. Jaksamista vain armon äiteelle, että siellä pelaa meidän ryhmärämän kanssa. Lupaan korvata jokaisen maton minkä nuo riehuessaan tuhoaa :P Onneksi myös lähistöllä oli ystäviä ja sukulaisia jotka auttoivat koirien ulkoiluttamisessa ja hoidossa ennen kuin ne hoitoon pohjoiseen sain. Hukassa olisin ollut kun korkea kuume ja jalat kyhmyruusun myötä niin huonossa kunnossa, että jokainen askel oli täyttä tuskaa. Haleja ja rakkautta teille kaikille <3 Meikäkin pehmentyy ihan.

Tässä myös yksi asia mitä jokaisen koiranhankkijan kannattaa miettiä. Mitä sitten tehdä jos itse sairastuu niin pahasti ettei koirista voi hetkellisesti huolehtia? Kannattaa jo etukäteen miettiä ja sopia tukiverkko joka auttaa hädän hetkellä koska niiden koirien kun on pakko päästä sinne pihalle vaikka omistaja olisi pää kainalossa.  Itsellä tämä on onneksi melko helppoa täällä Helsingissä kun on paljon ystäviä lähistöllä ja myös sukulaisia. Mutta kauhulla tuli mietittyä muutamaan otteeseen, että entä jos tämä olisi tapahtunut silloin kun asuin Torniossa missä oli huomattavasti vähemmän sellaisia ihmisiä joiden käteen tuon meidän friikkisirkuksen olisi uskaltanut antaa. Sitä olisi todennäköisesti sitten itse linkutettu hammasta purren pihalle ja takaisin ja toivottu parasta. Varmaan olisi pitänyt teipata selkään lappu missä lukee pyörtymisen varalta ohjeet :P

Tässä vielä linkit meitsin tämän hetken sairauksiin sarkoidoosi ja kyhmyruusu.

Sunnuntai illan mietteitä....

Viime aikoina roturisteytykset ja monet muut jalostukselliset asiat on nousseet otsikoihin, kun on alettu puhumaan rotukoirien monista ongelmista. Akitan kohdalla moni edelleen hokee samaa mantraa, että perusterve koira. Sitä akita ei valitettavasti ole ollut enää pitkään aikaan. Rodulla on kiusanaan pahat autoimmuunisairaudet SA (Sebaceous Adenitis) ja VKH (Vogt-Koyanagi-Harada kaltainen syndrooma, tunnetaan myös tänä päivänä nimellä UDS eli Uveodermatologinen syndrooma), eikä tällä hetkellä voida osoittaa yhtään ai-sairaus vapaata linjaa rotumme edustajissa. Lisäksi rodulla on ilmennyt yksittäistapauksina muitakin autoimmuunisairauksia ja allergiat on lisääntymässä rodussa. Ei tule myöskään unohtaa sitä, että koirien lisääntymisessä alkaa olemaan ongelmia. Nartut ei tiinehdy normaalisti, niillä on polttoheikkouksia ja tarvitaan enemmän ja enemmän keisarinleikkauksia tai muita apuja synnytyksen suorittamiseen. Kaikki tämä viittaa hyvin selkeästi siihen, että rodulla on vakavanlaatuisia ongelmia geneettisesti. Rakenteellisiin ongelmiin en edes viitsi mennä tässä tekstissä..

Monet sanoo, että tuonnit pelastaa tilanteen. Tuonnit antavat hetkellistä elvytystä sanon minä. Jos katsotaan tilastollisesti niin ei ainakaan tähän mennessä ole tuonnit pelastaneet rotumme tilannetta. Suurin osa tuontikoirista on joko itse sairastuneet ai-sairauksiin tai niiden jälkeläiset on sairastuneet. Pahalta tilanne näyttää myös siinä valossa, että nämä tuonnit joita on vuosituhannen alussa käytetty eniten jalostukseen on myös kaikki periyttäneet ai-sairauksia, joten huonolta näyttää tilanne suomalaisen kannan osalta. Viime vuosina tuonteja on tullut paljon ja näiden jälkeläisnäyttö ei vielä kerro yhtään mitään siitä onko ne hyviä tuontikoiria saati, että onko ne hyviä jalostuskoiria. Pahoin pelkään, että historia toistaa itseään.

Miten tähän sitten päädyttiin? Miksi juuri akitalla on niin paljon ai-sairauksista koituvia ongelmia kun taas esimerkiksi sen serkku shiba on ilman samanlaisia ongelmia? Paha mennä sanomaan suoraa selitystä, mutta paljon selittää se, miten akita on rotuna kehitetty. Toisen maailmansodan jälkeen rotu on kehitetty muutamasta hassusta yksilöstä. Alkuaikoina rotumme värikirjo on ollut paljon laajempi kuin mitä se on tänä päivänä, sieltä löytyy pintoja, mustavalkoisia, seesameita ja koiria joilla on musta maski. Muutamassa kymmenessä vuodessa rodun värit oltiin saatu vakautetua nykyisiin kolmeen väriin ja niiden ulkonäkö oli muuttunut todella yhtenäiseksi. Tämä jo yksistään kertoo hyvin laajasta sukusiitoksesta missä vain ne yksilöt jatkoivat sukuaan jotka olivat oikean värisiä ja sen hetken muoti-ihanteiden mukaisia.

Valitettavasti tällä on myös nurjatkin puolensa. Nopealla tahdilla noussut sukusiitos johtaa melkein poikkeuksetta myös siihen, että siellä alkaa esiintymään vahvasta sukusiitoksesta johtuvia ongelmia kuten ai-sairauksia. Ja jos näitä ongelmia ei jo aikaisessa vaiheessa todeta ja huomioida jalostusvalinnoissa tilanne vain pahenee entisestään. Oletetaan, että eräänä kauniina päivänä jossain päin Japania syntyy kauniin punainen akitan pentu. Se on niin kaunis, että sitä ylistetään maasta taivaisiin koko maassa. Kaikista näyttelyistään se saa vain kehuja ja ylistystä. Se on luonteeltankin kelpo koira. Luonnollisesti siltä myös sitten kaikki sen nähneet haluavat pentuja ja uros kun on niin sille ei ole mitään estettä. Pian sillä on kymmeniä pentueita ympäri Japania.

Kukaan ei vain nähnyt sitä, että tämän mielettömän kauniin koiran geeneihin oli tapahtunut virhe, virhe jonka se on nyt periyttänyt jälkeläisilleen. Sen jälkeläiset elävät elämänsä kuten normaalit koirat, jotkut sen jälkeläisistä on yhtä upeita kuin se itsekin ja niilläkin päätetään tehdä pentuja yhtä paljon kuin isällään. Osa näistä koirista on perinyt myös isältään viallisen geenin jonka ne myös periyttivät omille jälkeläisilleen. Sitten tulee päivä kun joku saa hienon idean linjata tämän mahtavan koiran jälkeläisiä jotta saataisiin yhtä mahtavia pentuja. Sen perimähän heikkenee sukupolvi sukupolvelta, mikä ei käy päinsä. Kaksi tämän mahtavan koiran jälkeläistä siis yhdistetään. Kaksi sen jälkeläistä joilla kummallakin on se sama geenivirhe. Näiden pennuista osa sairastuu mystisesti, mutta sitä pidetään huonona tuurina ja eihän niin mahtavan koiran jälkeläisissä voi olla mitään vikaa joten parempi olla vain hiljaa tästä.

Japani on tunnettu siitä, että siellä on tapahtunut ja tapahtuu edelleenkin hyvin vahvaa matadoriurosten käyttöä ja myös nartuilla on hyvin monia pentueita koska jalostuskäyttö aloitetaan todella nuorena. Tämä helpottaa sairaiden geenien lisääntymisen ja yleistymisen rodussa, varsinkin jos taudeista ei puhuta ja olla avoimia, mitä Japanissa tuskin tehdään. Aikoinaan mielipiteet ainakin oli sitä, että ai-sairaukset ovat seurausta länsimaalaisesta ruokinnasta ja ilmastosta. Siellä kasvattajat saavat koiristaan elantonsa eikä kukaan nyt elantoaan halua mennä tuhoamaan sillä, että puhutaan koirien sairauksista.

Ai-sairauksille ei ikävä kyllä ole tällä hetkellä olemassa geenitestejä, mitkä toisivat suuren avun rotumme jalostukseen. Tällä hetkellä voimme vain laskea mahdollisuuksia ja tilastoja ja toivoa parasta. Tuurilla tässäkin paljon tekemistä. Monet laittavat kaiken toivonsa geenitestiin ja olettavat, että se toisi onnen meille. Itse en tähän pelkästään usko, koska on olemassa hyvin suuri mahdollisuus sille, että sairaat geenit on levinneet liian laajasti rotuumme eikä sen jalostaminen eteenpäin ole geneettisesti mahdollista.

Sitten voidaankin huutaa, että roturisteytys on oikotie onneen vaikka ei sekään näin ole. Totta on se, että eka polvi risteytyspentuja on suurella todennäköisyydella ai-vapaita, mikäli sairauksien periytymismekanismi on autosomaali resessiivinen (eli virheellinen geeni/geenit pitää saada molemmilta vanhemmilta), kuten on SA:n kohdalla todettu ja VKH:n uskotaan menevän samalla kaavalla, mutta entä siitä eteenpäin? Toinen polvi voi hyvinkin olla taas ai-sairas jos meillä on käynyt niin huono tuuri, että ensimmäisen polven akita-emä onkin ollut ai-kantaja ja periyttänyt näin ollen kantajuuden joillekin jälkeläisistään. Ja sitten kun teemme toisen polven jälkeläisiä ja meillä on niin huono tuuri, että yhdistämme juuri sen ensimmäisen polven koiran joka on kantaja akitaan joka on myös kantaja. Näin saamme sitten risteytyspentuja jotka on myös ai-sairaita.

Paras keino rodun tulevaisuuden takaamiseen onkin se, että saisimme toimivan geenitestin ja tekisimme myös roturisteytyksiä millä saisimme lisää koiria jotka olisivat ai-vapaita tukemaan rotumme jalostusta eteenpäin. Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, että roturisteytysprojekti tulisi laittaa jäihin niin pitkäksi aikaa, että meillä on toimivat geenitestit. Päin vastoin risteytysprojekti olisi hyvä aloittaa mahdollisimman pian, jotta meillä olisi jo olemassa ne ensimmäisen polven risteytyskoirat kun geenitesti saadaan valmiiksi ja voisimme jatkaa projektia eteenpäin turvallisin mielin. Yksi risteytys ei meitä myöskään onnelliseksi tee. Risteyttämisen tulisi olla systemaattista niin nyt kuin myös tulevaisuudessa, jotta emme päädy samaan tilanteeseen uudelleen.

Ja loppuun vielä selvennykseksi, että tekstissä puhutaan paljon ai-vapaudesta. Tällä kuitenkin tarkoitan SA ja VKH vapautta. Muita ai-sairauksia toki voi olla ja tulla, mutta nämä kaksi ai-sairautta ovat tällä hetkellä rotumme kaksi pahinta ongelmaa ja näin ollen myös eniten tutkittuja ongelmia.